Toimintakykymittari ja sijoitetut erityislapset : tukimateriaali lapsille
Purala, Päivi (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051913270
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051913270
Tiivistelmä
Toimintakyvyn arviointi on osa sosiaali- ja terveysalan työtä. Sen avulla arvioidaan ihmisen fyysisen, psyykkisen tai sosiaalisen kontekstin osa-alueita. Lastensuojelussa toimintakykymittareita on käytetty
vasta vähän. Suomalaisen lastensuojelualan yrityksen Sospro Oy:n toimintakykymittari on kehitetty ensimmäisenä Suomessa vastaamaan toimintakykymittarin tarpeeseen alalla. Siihen sisältyy kymmeniä kysymyksiä eri osa-alueilta. Vastauskertojen mukaan vastaukset piirtävät kuvaajaa, josta näkee helposti toimintakyvyn muutokset. Sosprolla on perus- ja erityistason lastenkoteja. Erityistason lastenkodeissa on asiakkaina erityislapsia, joilla voi olla esimerkiksi erilaisia neuropsykiatrisia haasteita, kehitysvammaisuutta tai traumatisoitumista. Lapsilla voi olla useampi diagnoosi. Opinnäytetyön toimeksiantajana Sospro toivoi käsiteltävän toimintakykymittaria erityislasten näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä opinnäytetyössä on ”Miten tukea erityislapsia toimintakykymittarin itsearvioinnin tekemisessä?”. Tavoitteena työllä on luoda erityislapsia tukeva materiaali toimintakykymittarin täyttämisen tueksi.
Opinnäytetyö on toiminnallinen opinnäytetyö, jossa teoriatiedon sekä Sospron työntekijöille suunnattujen kyselyiden avulla on ryhdytty luomaan tukimateriaalia. Kyselyissä on ollut kaksi osaa, joista alkuosan muodostivat perinteisemmät kyselytutkimuksen kysymykset, sekä loppuosan, jossa aiheesta kerättiin aineistoa eläytymismenetelmän keinoin. Kyselyt lähetettiin yhteensä 36 Sospron työntekijälle, joista 24 vastasi ensimmäiseen kyselyyn. Kyselyn perusteella toimintakykymittari koettiin tärkeäksi ja hyödylliseksi välineeksi erityislasten kanssa. Vastausten perusteella ei kuitenkaan täysin tiedetty, miten toimintakykymittaria käytetään tarkoituksen mukaisesti ja aiheesta nousi tarve menetelmän lisäohjeistamiseen. Lasten haasteet olivat kyselyn mukaan moninaiset, eivätkä he vastausten perusteella ymmärtäneet toimintakykymittarin kysymyksiä tai vastausvaihtoehtoja hyvin. Kysymykset olivat epäselviä ja vaikeita ymmärtää. Ensimmäisen kyselyn tulosten mukaisesti luotiin tukimateriaalin testiversio, johon valikoitui useamman kommunikointia tukevan menetelmän synteesi. Toiseen kyselyyn vastasi viisi Sospron työntekijää. Testiversio koettiin kyselyn perusteella hyödylliseksi varsinkin kuvien osalta. Sille annettiin myös kehitysideoita. Testiversiota muokattiin näiden palautteiden perusteella. Sosprolle jätettiin myös pohdittavaksi, mitä materiaalista organisaatio haluaa karsia ja mitä teemaa painottaa hieman enemmän.
Erityislasten näkökulmasta toimintakykymittarin tukimateriaalin luominen on ollut olennaista osallisuuden ja palveluiden vaikuttavuuden mittaamisen näkökulmista. Lasten oikeus ja tarve tulla kuulluksi on laintasoisesti säädettyä. Lisäksi toimintakykymittarin tukimateriaali tukee lastensuojelun yhtä keskeistä toiminta-ajatusta vaikuttaa positiivisesti lasten tilanteisiin. Tutkimuksen aikana nousi esiin myös, että Sospron toimintakykymittari on yhteinen suurelle ikäjakaumalle lapsia iältään 3–17 vuotta. Tarve jatkokehittää toimintakykymittaria lasten ikätaso ja erityisyys huomioiden on näin ollen olennaista.
vasta vähän. Suomalaisen lastensuojelualan yrityksen Sospro Oy:n toimintakykymittari on kehitetty ensimmäisenä Suomessa vastaamaan toimintakykymittarin tarpeeseen alalla. Siihen sisältyy kymmeniä kysymyksiä eri osa-alueilta. Vastauskertojen mukaan vastaukset piirtävät kuvaajaa, josta näkee helposti toimintakyvyn muutokset. Sosprolla on perus- ja erityistason lastenkoteja. Erityistason lastenkodeissa on asiakkaina erityislapsia, joilla voi olla esimerkiksi erilaisia neuropsykiatrisia haasteita, kehitysvammaisuutta tai traumatisoitumista. Lapsilla voi olla useampi diagnoosi. Opinnäytetyön toimeksiantajana Sospro toivoi käsiteltävän toimintakykymittaria erityislasten näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä opinnäytetyössä on ”Miten tukea erityislapsia toimintakykymittarin itsearvioinnin tekemisessä?”. Tavoitteena työllä on luoda erityislapsia tukeva materiaali toimintakykymittarin täyttämisen tueksi.
Opinnäytetyö on toiminnallinen opinnäytetyö, jossa teoriatiedon sekä Sospron työntekijöille suunnattujen kyselyiden avulla on ryhdytty luomaan tukimateriaalia. Kyselyissä on ollut kaksi osaa, joista alkuosan muodostivat perinteisemmät kyselytutkimuksen kysymykset, sekä loppuosan, jossa aiheesta kerättiin aineistoa eläytymismenetelmän keinoin. Kyselyt lähetettiin yhteensä 36 Sospron työntekijälle, joista 24 vastasi ensimmäiseen kyselyyn. Kyselyn perusteella toimintakykymittari koettiin tärkeäksi ja hyödylliseksi välineeksi erityislasten kanssa. Vastausten perusteella ei kuitenkaan täysin tiedetty, miten toimintakykymittaria käytetään tarkoituksen mukaisesti ja aiheesta nousi tarve menetelmän lisäohjeistamiseen. Lasten haasteet olivat kyselyn mukaan moninaiset, eivätkä he vastausten perusteella ymmärtäneet toimintakykymittarin kysymyksiä tai vastausvaihtoehtoja hyvin. Kysymykset olivat epäselviä ja vaikeita ymmärtää. Ensimmäisen kyselyn tulosten mukaisesti luotiin tukimateriaalin testiversio, johon valikoitui useamman kommunikointia tukevan menetelmän synteesi. Toiseen kyselyyn vastasi viisi Sospron työntekijää. Testiversio koettiin kyselyn perusteella hyödylliseksi varsinkin kuvien osalta. Sille annettiin myös kehitysideoita. Testiversiota muokattiin näiden palautteiden perusteella. Sosprolle jätettiin myös pohdittavaksi, mitä materiaalista organisaatio haluaa karsia ja mitä teemaa painottaa hieman enemmän.
Erityislasten näkökulmasta toimintakykymittarin tukimateriaalin luominen on ollut olennaista osallisuuden ja palveluiden vaikuttavuuden mittaamisen näkökulmista. Lasten oikeus ja tarve tulla kuulluksi on laintasoisesti säädettyä. Lisäksi toimintakykymittarin tukimateriaali tukee lastensuojelun yhtä keskeistä toiminta-ajatusta vaikuttaa positiivisesti lasten tilanteisiin. Tutkimuksen aikana nousi esiin myös, että Sospron toimintakykymittari on yhteinen suurelle ikäjakaumalle lapsia iältään 3–17 vuotta. Tarve jatkokehittää toimintakykymittaria lasten ikätaso ja erityisyys huomioiden on näin ollen olennaista.