Tammikuuilmiö Suomen osakemarkkinoilla vuosina 1997–2024
Mattila, Tobias (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051913348
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051913348
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tarkasteli tammikuuilmiötä Suomen osakemarkkinoilla vuosina 1997–2024. Tammikuuilmiöllä viitattiin kalenterianomaliaan, jossa osakkeiden tuotot ovat keskimäärin korkeampia tammikuussa kuin muina kuukausina.
Johdannossa ilmiön tausta ja tutkimuskysymys käytiin läpi: löytyykö ilmiö pitkällä aikavälillä Suomen osakemarkkinoilta ja painottuuko se eri yhtiökokoluokkiin.
Teoriaosuudessa esiteltiin tehokkaiden markkinoiden hypoteesi, kalenterianomaliat, osakkeiden odotetun tuoton malleja, sekä behavioristisen rahoituksen näkökulmia. Aiempi kirjallisuus osoitti, että tammikuuilmiö on usein vahvin pienyhtiöissä ja saattaa liittyä esimerkiksi verotappioiden realisointiin tai sijoittajien käyttäytymiseen.
Empiirisessä osiossa analysoitiin kolmenkymmenen Nasdaq Helsinki yhtiön osakekurssien kuukausituotot historiatietoja käyttäen. Yhtiöt jaettiin kolmeen kokoluokkaan, ja kuukauden tuotto laskettiin edellisen kuukauden viimeisen ja kuluvan kuukauden viimeisen pörssipäivän oikaistujen päätöskurssien suhteena. Tammikuun vaikutusta testattiin lineaarisella regressiolla, jossa dummy-muuttuja saa arvon 1 tammikuussa ja 0 muulloin.
Tulokset osoittivat, että suurissa ja keskisuurissa yhtiöissä tammikuuilmiö ei ollut tilastollisesti merkitsevä; regressiokertoimet olivat pieniä ja p-arvot pääosin suuria. Sen sijaan pienissä yhtiöissä tammikuun regressiokerroin oli useissa tapauksissa positiivinen ja tilastollisesti merkitsevä, mikä viittaisi ilmiön rajoittumisen pienimpään kokoluokkaan.
Johdannossa ilmiön tausta ja tutkimuskysymys käytiin läpi: löytyykö ilmiö pitkällä aikavälillä Suomen osakemarkkinoilta ja painottuuko se eri yhtiökokoluokkiin.
Teoriaosuudessa esiteltiin tehokkaiden markkinoiden hypoteesi, kalenterianomaliat, osakkeiden odotetun tuoton malleja, sekä behavioristisen rahoituksen näkökulmia. Aiempi kirjallisuus osoitti, että tammikuuilmiö on usein vahvin pienyhtiöissä ja saattaa liittyä esimerkiksi verotappioiden realisointiin tai sijoittajien käyttäytymiseen.
Empiirisessä osiossa analysoitiin kolmenkymmenen Nasdaq Helsinki yhtiön osakekurssien kuukausituotot historiatietoja käyttäen. Yhtiöt jaettiin kolmeen kokoluokkaan, ja kuukauden tuotto laskettiin edellisen kuukauden viimeisen ja kuluvan kuukauden viimeisen pörssipäivän oikaistujen päätöskurssien suhteena. Tammikuun vaikutusta testattiin lineaarisella regressiolla, jossa dummy-muuttuja saa arvon 1 tammikuussa ja 0 muulloin.
Tulokset osoittivat, että suurissa ja keskisuurissa yhtiöissä tammikuuilmiö ei ollut tilastollisesti merkitsevä; regressiokertoimet olivat pieniä ja p-arvot pääosin suuria. Sen sijaan pienissä yhtiöissä tammikuun regressiokerroin oli useissa tapauksissa positiivinen ja tilastollisesti merkitsevä, mikä viittaisi ilmiön rajoittumisen pienimpään kokoluokkaan.