Aivoverenkiertohäiriöpotilaan ohjaus : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Aivoverenkiertohäiriöpotilaat muodostavat Suomessa sekä kalleimman kansantautimme että yleisimmän kuolinsyyryhmän. Maailmanlaajuisesti aivoverenkiertohäiriöt ovat toiseksi yleisin kuolinsyy. Väestön ikääntyessä vuoden 2030 näkymät kertovat sairastuneiden määrän tulevan kaksinkertaistumaan ilman huomattavaa edistystä niin aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisyssä, hoidossa kuin kuntoutuksessa.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella potilaiden saamaa potilasohjausta ja kuvata laadukkaan riittävän ja vaikuttavan potilasohjauksen tekijöitä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa aivoverenkiertohäiriöpotilaan ohjauksesta ja sen vaikutuksista. Opinnäytetyössä haettiin vastausta tutkimuskysymykseen: Mitkä tekijät mahdollistavat laadukkaan potilasohjauksen aivoverenkiertohäiriöpotilaan hoidossa?

Potilaan omahoidolla on suuri merkitys aivoverenkiertohäiriön riskitekijöiden hoidossa. Potilasohjauksen keinoin voidaan vaikuttaa omahoidon onnistuneeseen toteutumiseen. Riskitekijöiden tunnistamisella ja niiden hoidolla voidaan tehokkaasti ehkäistä aivoverenkiertohäiriön uusiutuminen. Potilasohjaus on olennainen osa näyttöön perustuvaa ja vaikuttavaa hoitotyötä. Sen avulla on mahdollista lisätä potilaan tietoa aivoverenkiertohäiriöstä ja motivoida häntä elintapamuutoksiin. Sekundaariprevention on tutkittu voivan vähentää aivoinfarktin esiintymistä jopa 80–90 %.

Opinnäytetyössä tarkasteltiin hoitotyön näkökulmasta aivoverenkiertohäiriöpotilaan potilasohjausta kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin siihen valittujen tutkimusten kautta. Opinnäytetyön tulosten perusteella laadukkaan ohjauksen keskeisimmiksi tekijöiksi voidaan tunnistaa potilaslähtöinen lähestymistapa, hyvä vuorovaikutus sekä yksilöllisten tarpeiden huomioiminen ohjauksen tarpeiden määrittelyssä, suunnittelussa ja toteutuksessa. Sairaanhoitajan keskeinen rooli potilaslähtöisessä ohjauksessa nousi tuloksista esiin selvästi. Hyvä vuorovaikutus elintapaohjauksessa vahvistaa potilaiden motivaatiota muutosten tekemiseen. Psyykkinen, sosiaalinen ja vertaistuellinen ohjaus osoittautuivat riittämättömäksi. Myös ohjausmenetelmien monipuolistamiselle on selkeä tarve. Tuloksia voivat hyödyntää aivoinfarktipotilaiden kanssa työskentelevät terveydenhuollon ammattilaiset ja opiskelijat.