Pohjavesivaikutteisten järvien ja lampien tutkiminen kaukokartoituksen avulla Kälväsvaaran alueella
Lindsberg, Elina (2025)
Lindsberg, Elina
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051913367
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051913367
Tiivistelmä
Voimakkaasti pohjavesivaikutteiset järvet ovat Suomen kansainvälisiä vastuuluontotyyppejä. Tiedot niiden esiintymistä ovat vielä puutteellisia. Järviin purkautuva kylmä pohjavesi viilentää järviä kesäaikaan. Opinnäytetyössä tarkasteltiin, voidaanko Utajärven Kälväsvaaran alueella sijaitsevat pohjavesivaikutteiset järvet ja lammet havaita satelliittikaukokartoitusaineistoista muista järvistä poikkeavan pintalämpötilan perusteella.
Tutkimuksessa hyödynnettiin vuosien 2018–2023 Landsat-satelliittikaukokartoitusjärjestelmän kuvia. Kesäaikaan otetuista satelliittikuvista määritettiin tutkimusalueen järvien ja lampien pintalämpötilat, joita vertailtiin keskenään. Lisäksi selvitettiin, sijoittuvatko eri vuosien satelliittikuvissa havaitut kylmät, mahdollisesti pohjaveden purkautumista kuvaavat alueet aina samoihin kohtiin järviä.
Tutkimuksen mukaan eniten pohjavesivaikutteiset järvet vaikuttivat olevan lämpimimpään kesäaikaan muita järviä kylmempiä, kun taas vähiten pohjavesivaikutteisessa lammessa pintalämpötila oli usein muita järviä korkeampi. Lämpötilaerot olivat kuitenkin melko pieniä. Pohjavesivaikutteisten järvien kylmimmät alueet vaikuttivat usein esiintyvän järviin laskevien pohjavesivaikutteisten ojien lähettyvillä. Satelliittikuvista saatiin viitteitä järvien pohjavesivaikutteisuudesta, mitä on kuitenkin tarpeen selvittää jatkossa tarkemmin. Järvien pohjavesivaikutteisuuden arviointi pintalämpötilojen avulla on haastavaa, sillä pintalämpötiloihin vaikuttavat ensisijaisesti ilman lämpötila sekä järven koko ja syvyys.
Satelliittikuvien karkean resoluution vuoksi menetelmä ei sovellu pienien järvien tai vähäisten pohjaveden purkautumiskohtien selvittämiseen. Myös sääolosuhteet rajoittavat menetelmän hyödyntämistä. Pilvisyys estää käyttökelpoisten satelliittikuvien saamista. Suotuisin kuvausajankohta järvien pohjavesivaikutteisuuden tutkimiseen vaikuttaisi olevan kuiva, kuuma ja tuuleton ajanjakso keskikesällä, jolloin lämpötilaero pintaveden ja pohjaveden välillä on suurimmillaan. On tärkeää tarkastella mahdollisimman useiden vuosien kuvia ja tutkia, onko niissä havaittavissa yhtenäisiä pohjaveden purkautumista kuvastavia piirteitä.
Tutkimuksessa hyödynnettiin vuosien 2018–2023 Landsat-satelliittikaukokartoitusjärjestelmän kuvia. Kesäaikaan otetuista satelliittikuvista määritettiin tutkimusalueen järvien ja lampien pintalämpötilat, joita vertailtiin keskenään. Lisäksi selvitettiin, sijoittuvatko eri vuosien satelliittikuvissa havaitut kylmät, mahdollisesti pohjaveden purkautumista kuvaavat alueet aina samoihin kohtiin järviä.
Tutkimuksen mukaan eniten pohjavesivaikutteiset järvet vaikuttivat olevan lämpimimpään kesäaikaan muita järviä kylmempiä, kun taas vähiten pohjavesivaikutteisessa lammessa pintalämpötila oli usein muita järviä korkeampi. Lämpötilaerot olivat kuitenkin melko pieniä. Pohjavesivaikutteisten järvien kylmimmät alueet vaikuttivat usein esiintyvän järviin laskevien pohjavesivaikutteisten ojien lähettyvillä. Satelliittikuvista saatiin viitteitä järvien pohjavesivaikutteisuudesta, mitä on kuitenkin tarpeen selvittää jatkossa tarkemmin. Järvien pohjavesivaikutteisuuden arviointi pintalämpötilojen avulla on haastavaa, sillä pintalämpötiloihin vaikuttavat ensisijaisesti ilman lämpötila sekä järven koko ja syvyys.
Satelliittikuvien karkean resoluution vuoksi menetelmä ei sovellu pienien järvien tai vähäisten pohjaveden purkautumiskohtien selvittämiseen. Myös sääolosuhteet rajoittavat menetelmän hyödyntämistä. Pilvisyys estää käyttökelpoisten satelliittikuvien saamista. Suotuisin kuvausajankohta järvien pohjavesivaikutteisuuden tutkimiseen vaikuttaisi olevan kuiva, kuuma ja tuuleton ajanjakso keskikesällä, jolloin lämpötilaero pintaveden ja pohjaveden välillä on suurimmillaan. On tärkeää tarkastella mahdollisimman useiden vuosien kuvia ja tutkia, onko niissä havaittavissa yhtenäisiä pohjaveden purkautumista kuvastavia piirteitä.