Generatiivisen tekoälyn hyödyntäminen parisuhdeväkivallan uhrien auttamisessa
Sjövall, Mia (2025)
Sjövall, Mia
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052013486
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052013486
Tiivistelmä
Generatiivinen tekoäly on viime vuosina kehittynyt nopeasti ja sen soveltaminen eri aloilla, kuten sosiaalialalla kasvaa jatkuvasti. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, että miten generatiivista tekoälyä voidaan hyödyntää parisuhdeväkivallan uhrien auttamisessa. Parisuhdeväkivalta on laaja ja vaikeasti tunnistettava ongelma, johon liittyy usein häpeää, pelkoa ja isoa kynnystä hakea apua. Työn taustalla on tarve selvittää, että millä tavoin generatiivinen tekoäly voisi auttaa parisuhdeväkivallan uhreja. Työssä kartoitetaan myös tekoälyn käytön eettisiä haasteita ja mahdollisia riskejä.
Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa kattava kuva generatiivisen tekoälyn mahdollisuuksista ja rajoituksista parisuhdeväkivallan uhrien apuna. Työ on rajattu käsittelemään ainoastaan generatiivista tekoälyä kuten kielimalleja, eikä esimerkiksi ennakoivaa analytiikkaa tai valvontateknologiaa tarkastella tässä työssä. Lisäksi työ ei ota kantaa varsinaisten tekoälysovellusten tekniseen toteutukseen, vaan keskittyy niiden käyttömahdollisuuksiin sosiaalisen tuen näkökulmasta. Kohderyhmänä työlle ovat väkivallan uhrit sekä ammattilaiset, jotka toimivat väkivallan uhrien parissa.
Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa aineistona käytettiin kuutta valikoitua lähdettä. Lähteet valittiin erityisesti niiden ajankohtaisuuden, luotettavuuden ja aiheen relevanttiuden perusteella. Näiden valittujen lähteiden avulla vastattiin kolmeen tutkimuskysymykseen, jotka koskevat generatiivisen tekoälyn hyödyntämistapoja, riskejä ja eettisiä näkökulmia sekä generatiivisen tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia. Käsiteltävä aineisto analysoitiin systemaattisesti ja jokaisen lähteen sisältöä peilattiin valittuihin tutkimuskysymyksiin. Työ toteutettiin vuoden 2025 kevään aikana.
Työn johtopäätöksenä voidaan todeta, että generatiivinen tekoäly tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia parisuhdeväkivallan uhrien tukemiseksi, mutta sen käyttö on vasta alkuvaiheessa. Tekoäly voi tukea uhria tiedonsaannissa ja ohjata uhrin oikeiden palveluiden äärelle, mutta on kuitenkin pidettävä mielessä teknologian rajoitukset. Rajoituksiin sisältyy esimerkiksi empatian puute, virheellisen tiedon riski ja tietosuojakysymykset.
Generatiivista tekoälyä voidaan käyttää parisuhdeväkivallan uhrien auttamisessa, mutta se ei voi täysin korvata ihmiskontaktia. Sen sijaan se voi toimia osana laajempaa palveluverkostoa ja toimia täydentävänä välineenä tilanteissa, joissa perinteinen apu ei ole saavutettavissa. Tekoälyn toimivuus uhrien auttamisessa edellyttää tarkkoja eettisiä reunaehtoja, ihmiskeskeistä suunnittelua ja viranomaisten aktiivista roolia valvonnassa. Jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti siitä, että miten tekoälyyn perustuvat palvelut voidaan integroida osaksi olemassa olevaa tukiverkostoa niin, että ne täydentävät eivätkä korvaa ihmisten tukea.
Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa kattava kuva generatiivisen tekoälyn mahdollisuuksista ja rajoituksista parisuhdeväkivallan uhrien apuna. Työ on rajattu käsittelemään ainoastaan generatiivista tekoälyä kuten kielimalleja, eikä esimerkiksi ennakoivaa analytiikkaa tai valvontateknologiaa tarkastella tässä työssä. Lisäksi työ ei ota kantaa varsinaisten tekoälysovellusten tekniseen toteutukseen, vaan keskittyy niiden käyttömahdollisuuksiin sosiaalisen tuen näkökulmasta. Kohderyhmänä työlle ovat väkivallan uhrit sekä ammattilaiset, jotka toimivat väkivallan uhrien parissa.
Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa aineistona käytettiin kuutta valikoitua lähdettä. Lähteet valittiin erityisesti niiden ajankohtaisuuden, luotettavuuden ja aiheen relevanttiuden perusteella. Näiden valittujen lähteiden avulla vastattiin kolmeen tutkimuskysymykseen, jotka koskevat generatiivisen tekoälyn hyödyntämistapoja, riskejä ja eettisiä näkökulmia sekä generatiivisen tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia. Käsiteltävä aineisto analysoitiin systemaattisesti ja jokaisen lähteen sisältöä peilattiin valittuihin tutkimuskysymyksiin. Työ toteutettiin vuoden 2025 kevään aikana.
Työn johtopäätöksenä voidaan todeta, että generatiivinen tekoäly tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia parisuhdeväkivallan uhrien tukemiseksi, mutta sen käyttö on vasta alkuvaiheessa. Tekoäly voi tukea uhria tiedonsaannissa ja ohjata uhrin oikeiden palveluiden äärelle, mutta on kuitenkin pidettävä mielessä teknologian rajoitukset. Rajoituksiin sisältyy esimerkiksi empatian puute, virheellisen tiedon riski ja tietosuojakysymykset.
Generatiivista tekoälyä voidaan käyttää parisuhdeväkivallan uhrien auttamisessa, mutta se ei voi täysin korvata ihmiskontaktia. Sen sijaan se voi toimia osana laajempaa palveluverkostoa ja toimia täydentävänä välineenä tilanteissa, joissa perinteinen apu ei ole saavutettavissa. Tekoälyn toimivuus uhrien auttamisessa edellyttää tarkkoja eettisiä reunaehtoja, ihmiskeskeistä suunnittelua ja viranomaisten aktiivista roolia valvonnassa. Jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti siitä, että miten tekoälyyn perustuvat palvelut voidaan integroida osaksi olemassa olevaa tukiverkostoa niin, että ne täydentävät eivätkä korvaa ihmisten tukea.