Psykiatrisen hoitokäsikirjan pilotointi Sastamalan ja Kyröskosken psykiatrian poliklinikoilla
Keinänen, Eija (2025)
Keinänen, Eija
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052013453
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052013453
Tiivistelmä
Psykiatrinen hoitokäsikirja on asiantuntijatyöryhmän kokoama ohjeistus eri psykiatrisiin diagnooseihin liittyvistä hoitopoluista. Siinä määritellään hoidon kulku, kesto ja jatkotoimet. Hoitokäsikirjan avulla voidaan tarjota kaikille potilaille tasa-arvoista, oikea-aikaista ja nykytietoon perustuvaa hoitoa riippumatta hoitopaikasta.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli pilotoida hoitokäsikirja vakavan masennuksen, ahdistuneisuushäiriön ja pakko-oireisen häiriön osalta kahteen erikoissairaanhoidon yksikköön, Sastamalan ja Kyröskosken psykiatrian poliklinikoille ja tuottaa kirjallisuuskatsauksella ajankohtaista tietoa hoitokäsikirjan tueksi ja avohoidon kehittämisen avuksi. Opinnäytetyön viitekehys oli toiminnallinen kehittämistutkimus.
Pilotoinnissa seurattiin 12 potilaan hoitoprosessia. Pilotointiin osallistuville työntekijöille tehtiin kysely, jossa selvitettiin kokemuksia pilotoinnista, hoitokäsikirjan käytöstä ja käytettävyydestä. Aineistolle tehtiin kuvaileva tilastoanalyysi, kysely hoitokäsikirjan pilotoinnista ja hoitokäsikirjan käytöstä kuvattiin frekvensseinä ja prosenttiosuuksina sekä taulukoituna että aukikirjoitettuna.
Tuloksista voidaan tulkita, että strukturoitu hoitomalli on odotettu ja toivottu työväline, toisaalta strukturoitua hoitomallia ei pidetty tärkeänä. Hoitokäsikirja koettiin helpoksi käyttää ja hyödylliseksi potilaan hoidon eri vaiheissa. Tuloksista käy ilmi, että hoitoprosesseissa jäi noin puolet ohjeistetuista mittareista käyttämättä, mittareita käytettiin ainoastaan hoidon alkuvaiheessa, mitään mittaria ei toistettu dokumentoidun hoitojakson aikana.
Johtopäätöksenä ja jatkoehdotuksena hoitokäsikirjan pilotointia edeltävästi olisi hyvä tehdä kartoitus potilaiden hoidosta, mitä mittareita ja interventioita on käytössä ja tehdä suunnitelma käytäntöjen muuttamisesta/ täydentämisestä lähtötilanteen mukaan. Työnantajan pitäisi mahdollistaa henkilökunnan kouluttautumista eri tutkitusti tehokkaiden, interventioiden käyttöön. Hoitokäsikirja pitäisi pilotoida muidenkin diagnoosien hoitoprosessien osalta ja käyttää hoitokäsikirjaa uusien työntekijöiden perehdytykseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli pilotoida hoitokäsikirja vakavan masennuksen, ahdistuneisuushäiriön ja pakko-oireisen häiriön osalta kahteen erikoissairaanhoidon yksikköön, Sastamalan ja Kyröskosken psykiatrian poliklinikoille ja tuottaa kirjallisuuskatsauksella ajankohtaista tietoa hoitokäsikirjan tueksi ja avohoidon kehittämisen avuksi. Opinnäytetyön viitekehys oli toiminnallinen kehittämistutkimus.
Pilotoinnissa seurattiin 12 potilaan hoitoprosessia. Pilotointiin osallistuville työntekijöille tehtiin kysely, jossa selvitettiin kokemuksia pilotoinnista, hoitokäsikirjan käytöstä ja käytettävyydestä. Aineistolle tehtiin kuvaileva tilastoanalyysi, kysely hoitokäsikirjan pilotoinnista ja hoitokäsikirjan käytöstä kuvattiin frekvensseinä ja prosenttiosuuksina sekä taulukoituna että aukikirjoitettuna.
Tuloksista voidaan tulkita, että strukturoitu hoitomalli on odotettu ja toivottu työväline, toisaalta strukturoitua hoitomallia ei pidetty tärkeänä. Hoitokäsikirja koettiin helpoksi käyttää ja hyödylliseksi potilaan hoidon eri vaiheissa. Tuloksista käy ilmi, että hoitoprosesseissa jäi noin puolet ohjeistetuista mittareista käyttämättä, mittareita käytettiin ainoastaan hoidon alkuvaiheessa, mitään mittaria ei toistettu dokumentoidun hoitojakson aikana.
Johtopäätöksenä ja jatkoehdotuksena hoitokäsikirjan pilotointia edeltävästi olisi hyvä tehdä kartoitus potilaiden hoidosta, mitä mittareita ja interventioita on käytössä ja tehdä suunnitelma käytäntöjen muuttamisesta/ täydentämisestä lähtötilanteen mukaan. Työnantajan pitäisi mahdollistaa henkilökunnan kouluttautumista eri tutkitusti tehokkaiden, interventioiden käyttöön. Hoitokäsikirja pitäisi pilotoida muidenkin diagnoosien hoitoprosessien osalta ja käyttää hoitokäsikirjaa uusien työntekijöiden perehdytykseen.