Byggfel inom industribyggnation i Finland : En litteraturstudie om orsaker, hantering och förebyggande

Abstract

Detta examensarbete syftar till att undersöka faktorer som orsakar byggfel inom industribyggnation i Finland, hur dessa fel hanteras samt vilka metoder som kan användas för att förebygga dem. Arbetet strävar efter att skapa en helhetsförståelse för hur en mer felfri och kvalitativ byggprocess kan uppnås, samt vad som konkret kan implementeras i organisationer för att minska risken för fel. Studien baseras på nationell och internationell litteratur med exempel från studier som undersökt hur byggkvalitet kan hanteras och hur olika metoder kan minska byggfel.

Arbetet genomfördes som en litteraturstudie. Insamlingen av information skedde genom granskning av vetenskapliga artiklar, rapporter, lagtexter och branschpublikationer på svenska, finska och engelska. Det huvudsakliga källmaterialet fokuserar på nordisk byggpraxis, men även internationella källor har använts för att komplettera perspektivet. Analysen genomfördes tematiskt utifrån återkommande teman: planeringsfel, materialfel, utförandefel, kvalitetshantering och förebyggande faktorer.

Resultaten visar att byggfel ofta uppstår till följd av bristande kommunikation, otillräcklig planering, felaktigt materialval eller hantering samt bristande utförande. De vanligaste felen kan delas in i tre huvudkategorier: planeringsfel, materialfel och utförandefel. Samtidigt visar studien att begreppet byggkvalitet inte enbart handlar om att undvika fel, utan också om att uppfylla de krav och förväntningar som finns hos beställare, myndigheter och slutanvändare.

En effektiv hantering av byggfel förutsätter tydlig ansvarsfördelning, noggrann dokumentation och systematisk uppföljning. För att förebygga byggfel krävs både tekniska lösningar, som BIM och prefabricering, och organisatoriska åtgärder såsom LEAN-principer, riskhantering och en stark kvalitetskultur. Studien visar att en av de största utmaningarna för implementering av dessa metoder är byggbranschens fragmenterade struktur samt ett kulturellt motstånd mot digitalisering och förändring.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia teollisuusrakentamisen rakennusvirheiden syitä Suomessa, miten virheitä hallitaan ja millä menetelmillä niitä voidaan ehkäistä. Työn tarkoituksena oli luoda kokonaiskuva siitä, miten rakentamisprosessia voidaan kehittää virheettömämmäksi ja laadukkaammaksi, sekä mitä konkreettisia toimia organisaatiot voivat toteuttaa virheiden vähentämiseksi. Tutkimus perustuu kansalliseen ja kansainväliseen kirjallisuuteen sekä esimerkkeihin tutkimuksista, joissa on tutkittu miten rakentamisen laatua voidaan käsitellä ja mitä menetelmiä voidaan käyttää rakennusvirheiden vähentämiseksi.

Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa kerättiin tieteellisistä artikkeleista, raporteista, lainsäädännöstä ja alan julkaisuista suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lähdemateriaali keskittyi erityisesti pohjoismaiseen rakentamiskäytäntöön, mutta näkökulmaa täydennettiin kansainvälisillä lähteillä. Aineisto analysoitiin temaattisesti toistuvien aiheiden mukaan: suunnitteluvirheet, materiaalivirheet, toteutusvirheet, laadunhallinta ja ennaltaehkäisevät menetelmät.

Tulokset osoittavat, että rakennusvirheet johtuvat usein puutteellisesta viestinnästä, riittämättömästä suunnittelusta, virheellisestä materiaalien valinnasta tai käsittelystä sekä heikosta toteutuksesta. Yleisimmät virheet voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: suunnittelu-, materiaali- ja toteutusvirheisiin. Tutkimuksen mukaan rakennuslaatu ei tarkoita pelkästään virheiden puuttumista, vaan myös sitä, että rakennus täyttää tilaajan, viranomaisten ja käyttäjien odotukset ja vaatimukset.

Rakennusvirheiden tehokas hallinta edellyttää selkeää vastuunjakoa, huolellista dokumentointia ja systemaattista seurantaa. Virheiden ennaltaehkäisyssä tarvitaan sekä teknisiä ratkaisuja, kuten BIMmallinnusta ja esivalmistusta, että organisatorisia toimenpiteitä, kuten LEAN-periaatteita, riskienhallintaa ja laadun kehittämiseen panostamista. Tutkimuksen mukaan suurimpia esteitä menetelmien käyttöönotolle ovat rakennusalan pirstaleinen rakenne sekä kulttuurinen vastustus digitalisaatiota ja muutosta kohtaan.

This thesis aims to investigate the factors that cause construction defects in industrial building projects in Finland, how such defects are managed, and which methods can be used to prevent them. The objective is to gain a comprehensive understanding of how to achieve a more error-free and high-quality construction process, as well as what concrete actions can be implemented within organizations to minimize the risk of defects. The study is based on both national and international literature, including earlier studies, that research how build quality is managed and what methods can be used to minimize construction defects.

The thesis was conducted as a literature review. Information was collected from scientific articles, reports, legal texts, and industry publications in Swedish, Finnish, and English. While the focus was on Nordic construction practices, international sources were also used to broaden the perspective. The material was analyzed thematically based on recurring topics such as planning errors, material deficiencies, execution failures, quality management, and preventive strategies.

The findings show that construction defects often result from poor communication, inadequate planning, incorrect material choices or handling, and substandard execution. The most common defects fall into three main categories: planning, materials, and execution. The study also highlights that construction quality is not merely the absence of defects, but also the fulfillment of expectations and requirements from clients, authorities, and end users.

Effective defect management requires clear distribution of responsibilities, thorough documentation, and systematic follow-up. Preventing defects demands both technical tools, such as BIM and prefabrication, and organizational measures, including LEAN principles, risk management, and a strong quality culture. One of the key challenges identified is the fragmented structure of the construction industry and its cultural resistance to digitalization and organizational change.