Psykiatrisen hoitotyön kehittyminen Etelä-Pohjanmaalla

Abstract

Psykiatrinen hoitotyö on muuttunut vuosien varrella huomattavasti. Opinnäytetyö käsittelee psykiatrisen hoitotyön kehitystä Etelä-Pohjanmaalla keskittyen erityisesti menneisiin hoitokäytäntöihin Seinäjoella sijanneessa Törnävän sairaalassa. Hoitajien kertomusten pohjalta kuvattiin, millaisia menetelmiä ja toimintatapoja psykiatrisessa hoidossa on aiemmin käytetty sekä miten hoitotyö on järjestetty menneinä vuosikymmeninä. Opinnäytetyön aihe syntyi omasta mielenkiinnosta ja opettajan kannustuksesta perehtyä aiheeseen syvällisemmin aiemman seminaarityön pohjalta.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata psykiatrisen hoitotyön kehitystä Etelä-Pohjanmaalla eläkkeellä olevien hoitajien kokemusten kautta, painottuen erityisesti Törnävän sairaalan aikaisiin hoitomuotoihin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa psykiatrisen hoidon historiasta ja kehityksestä, jotta hoitotyöntekijöiden ja kansalaisten ymmärrys aiheesta lisääntyisi.

Työ tehtiin yhteistyössä Törnävän Sairaalamuseon kanssa. Museon toiveet otettiin huomioon, mutta samalla huomioitiin myös omat tavoitteet. Museon kautta löydettiin haastateltavia, jotka olivat työskennelleet hoitajina psykiatrisessa hoidossa 1900-luvulla.

Opinnäytetyö on laadullinen, ja tiedonkeruumenetelmänä käytettiin yksilöhaastatteluja sekä parihaastatteluja puolistrukturoidulla tavalla. Haastateltavat valittiin ensin harkinnanvaraisesti heidän asiantuntemuksensa perusteella, ja loput löydettiin niin sanotulla lumipallo-otannalla. Haastatteluihin osallistui viisi henkilöä. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tuloksista saatiin tietoa vanhojen hoitomenetelmien vaikutuksista hoitajiin, niiden eettisyydestä ja siitä, millaista oli työskennellä menetelmillä, joita ei enää käytetä. Kriteerit tahdosta riippumattomalle hoidolle ovat tarkentuneet, parantaen potilaiden oikeusturvaa. Hoitomenetelmät ovat siirtyneet somaattisista keinoista kohti kokonaisvaltaisempaa ja osallistavampaa lähestymistapaa, jossa potilaan osallisuus on keskiössä.

Psychiatric nursing has changed significantly over the years. This thesis examines the development of psychiatric nursing in South Ostrobothnia, focusing especially on past care practices at Törnävä Hospital, which was located in Seinäjoki. Based on stories and accounts from nurses, the study described the methods and approaches previously used in psychiatric care, as well as how nursing was organized in past decades. The topic emerged from a personal interest and a teacher’s encouragement to explore the subject more deeply.

The purpose of this thesis was to illustrate the development of psychiatric nursing in South Ostrobothnia through the experiences of retired nurses, with particular focus on former treatment methods used at Törnävä Hospital. The goal was to provide information on the history and evolution of psychiatric care to increase understanding among healthcare workers and the public.

The thesis was carried out in collaboration with the Törnävä Hospital Museum. The museum’s wishes were considered alongside the author’s goals, and through the museum, interviewees who had worked in psychiatric nursing during the 20th century were found.

This qualitative study used semi-structured individual interviews for data collection. Interviewees were selected first through purposive sampling based on their expertise, and others were found via the so-called snowball sampling. Five individuals participated in the interviews, which were recorded, transcribed, and analyzed using inductive content analysis.

The results offered insights into the ethical dimensions and impacts of past treatment methods on nurses, as well as what it was like to work with approaches no longer in use. The criteria for involuntary treatment have become more precise, improving patients’ legal protection. Treatment methods have shifted from somatic techniques toward a more holistic and participatory approach, with patient involvement in the core.