Epilepsian hoito ennen ja nyt : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Epilepsia on neurologinen sairaus, jossa aivojen hermosolujen poikkeava sähköinen toiminta aiheuttaa epileptisiä kohtauksia. Aina ei ole ajateltu näin.

Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, miten epilepsiaa on hoidettu ennen, miten sitä hoidetaan nykyään sekä onko epilepsian hoitotyössä tapahtunut muutoksia, ja jos on, millaisia. Tavoitteena oli tuottaa lukijaystävällinen tietopaketti, joka voi auttaa ymmärtämään epilepsiaa ja sen hoitotyötä paremmin. Henkilökohtainen tavoite oli oppia aiheesta lisää.

Tutkimusmenetelmä on kuvaileva, tarkemmin sanoen narratiivinen kirjallisuuskatsaus, joka sallii laajan aineiston käyttämisen ja siitä olennaisimman tiedon poimimisen. Materiaali on haettu eri tietokantoja, kirjastoja sekä hakukoneita käyttäen. Hakukielinä toimivat suomen ja englannin lisäksi ruotsi, norja, ranska ja espanja. Mukaan valikoitui 13 eri lähdettä, joita täydentämään on löytynyt myös muuta materiaalia.

Tulokset osoittavat, että epilepsiaa on hoidettu aina aikansa sairauskäsityksen mukaisesti. Esimerkiksi muinaisessa Babyloniassa käytettiin ennaltaehkäiseviä amuletteja, kun taas keskiajalla eräs hoitokeino oli polttaa epileptikon kehoa kuumalla raudalla. Nykyään tärkein hoitomuoto on lääkitys. Myös epilepsiakirurgia, ruokavaliohoito, vagushermo- ja syväaivostimulaatio kuvastavat nykyajan hoitokeinoja.

Epilepsian hoitotyössä on tapahtunut muutoksia, sillä suhtautuminen sairauteen on muuttunut. Enää epilepsiaa ei ajatella tarttuvana kaatumatautina vaan sen nähdään johtuvan luonnollisista syistä. Tähän on myötävaikuttanut aivotutkimuksen kehittyminen. Muuttunut on myös hoitamisen dynamiikka: ennen epileptikko oli passiivinen hoidon kohde, kun taas nykyään hänellä on suuri vastuu omasta hoidostaan. Koska epilepsiasta on jo tehty monipuolisesti erilaisia opinnäytetöitä, olisi itsenäisenä jatkotutkimuksena mielenkiintoista selvittää myös jonkin muun neurologisen sairauden hoitotyön historia.

Epilepsy is a neurological ailment where abnormal electronic activity of brain cells is causing epileptic seizures. However, it was not always thought to be like this.

The purpose of this thesis was to find out how epilepsy was treated in the past, how it is treated nowadays and if there have been any changes in epilepsy treatment. The objective was to produce a reader-friendly information package in order to help us understand epilepsy and its treatment better. A personal goal was to learn more about the subject.

The method is descriptive, more precisely a narrative literature review, which allows using a wide material base and gathering the essential of it. The material has been sought by using different databases, libraries and search engines. Besides Finnish and English, the searches were also made in Swedish, Norwegian, French and Spanish languages. Altogether 13 different sources were selected and some additional material has been found to complement it.

The results indicate that epilepsy has always been treated according to the pathological idea of the particular period in time. For example, in ancient Babylonia preventative amulets were used, whereas in the Middle Ages a treatment was to burn the epileptic’s body with a hot iron. Nowadays, medication is the most important cure. Epilepsy surgery, diet therapy, vagus nerve stimulation and deep brain stimulation also reflect today’s treatment.

There have been changes in epilepsy treatment because the attitude towards the ailment has changed. Epilepsy is no more considered a contagious falling sickness, but instead it is seen to be due to natural causes, to which the development of brain examination has contributed. The dynamics of care has altered: before, an epileptic was a passive object of treatment, whereas today he or she has the major responsibility of his or her care. As versatile theses have already been written about epilepsy it would be interesting, as an independent further study, to get to the bottom of another neurological ailment and the history of its treatment.