Kompassikukan viljelypotentiaali turvemaalla

Abstract

Turvemaat muodostavat merkittävän osan Suomen maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä, ja niiden kuivatukseen perustuva viljely aiheuttaa suuria hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. Ilmastokriisin hillitsemiseksi tarvitaan kestävämpiä ratkaisuja turvemaiden käyttöön. Yksi lupaavimmista lähestymistavoista on kosteikkoviljely, jonka avulla voidaan vähentää päästöjä ja kehittää ympäristöä vähemmän kuormittavia viljelymuotoja. Tässä yhteydessä on herännyt kiinnostus kompassikukkaan (Silphium perfoliatum), ja sen soveltuvuuteen kosteikkoviljelyssä.

Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin Keski-Euroopan viljelytutkimuksiin perustuen kompassikukan soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin, painottuen kasvupaikkavaatimuksiin, sadontuottoon, viljelymenetelmiin ja mahdollisiin ympäristöriskeihin.

Kompassikukka on ilmastonäkökulmasta lupaava viljelykasvi: se on monivuotinen, kehittää syvän juuriston ja sitoo hiiltä tehokkaasti maaperään. Se sietää vaihtelevia kosteusolosuhteita ja vaatii vähemmän maanmuokkausta, mikä pienentää sen viljelyn hiilijalanjälkeä. Lisäksi sen runsas biomassa tekee siitä potentiaalisen raaka-aineen bioenergian tai biotuotteiden tuotantoon, mikä voi korvata fossiilisia energialähteitä. Toisaalta Keski-Euroopan tutkimuksissa on havaittu, että kompassikukka voi levitä hallitsemattomasti ja muodostaa riskin luonnon monimuotoisuudelle.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kompassikukalla on potentiaalia kosteikkoviljelykasvina Suomessa, mutta sen viljely vaatii tarkempaa tutkimusta erityisesti hallinnan ja taloudellisen kannattavuuden osalta. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää kokeellista tutkimusta kasvin sopeutumisesta Suomen ilmasto-olosuhteisiin sekä mahdollisista markkinamahdollisuuksista sekä kasvin vaikutuksista ekosysteemeihin.