Yrityksen arvonmääritys nykyarvomenetelmin: Fortum Oyj
Eklund, Rasmus (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052315293
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052315293
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä käsitellään yrityksen arvonmääritysprosessia. Työssä perehdytään yrityksen arvonmäärityksessä käytettävien analyysien ja laskennallisten mallien teoriaan. Opinnäytetyön tapaustutkimuksessa analysoidaan Fortum Oyj:n liiketoimintaa ja markkinaa sekä määritetään arvo eri arvonmääritysmenetelmiä käyttäen.
Opinnäytetyö käsittelee aluksi strategian ja liiketoiminnan analyysien teoriaa, josta siirrytään tilinpäätösanalyysin teoriaan. Tilinpäätösanalyysi keskittyy maksuvalmiuden, kannattavuuden ja velkaisuuden eri tunnuslukuihin, joiden avulla yrityksen liiketoimintaa voidaan analysoida selkeämmin. Työssä hyödynnetään tulevaisuuden ennusteita eri skenaarioiden avulla.
Analyysien ja ennusteiden jälkeen työssä käsitellään yrityksen riskisyyttä mittaavaa beta-kerrointa ja pääomien kustannuksia. Oman pääoman kustannus määritetään CAP-mallilla beta-kertoimen avulla. Näiden jälkeen työssä käsitellään myös yrityksen pääoman painotettua keskimääräistä kustannusta WACC:ia.
Laskennalliset mallit painottuvat nykyarvomenetelmiin ja tuloksia verrataan lopuksi markkina-arvoon. Fortumin arvo määritetään substanssiarvolla,
Gordonin kasvumallilla, diskontatun kassavirran mallilla ja lisäarvomallilla. Näitä saatuja tuloksia verrataan arvonmäärityshetken markkina-arvoon. Työn tavoitteena on arvioida, kuinka luotettavasti eri mallit heijastavat markkinoiden näkemystä yrityksen todellisesta arvosta ja millaisia haasteita laskennalliseen arvonmääritykseen liittyy. Tapaustutkimuksessa eri mallit tuottivat toisistaan eroavia tuloksia, niiden keskiarvojen ollen markkina-arvoa selvästi korkeampia. Gordonin kasvumallilla Fortum Oyj:n arvoksi saatiin eri skenaariossa 12,9–23,1 miljardia euroa, joka erosi markkina-arvosta eniten. Fortum Oyj:n substanssiarvoksi saatiin 9,2 miljardia euroa. DCF-mallilla Fortum Oyj:n arvoksi eri skenaariolla saatu 8,8–19,8 miljardia euroa ja lisäarvomallilla saatu 8,1–14,2 miljardia euroa olivat lähimpänä markkina-arvoa. Fortumin tapauksessa Gordonin kasvumallin pessimistinen skenaario ja lisäarvomallin sekä DCF-mallin perusskenaariot todettiin markkina-arvoon verrattuna luotettavimmiksi tuloksiksi.
Opinnäytetyö käsittelee aluksi strategian ja liiketoiminnan analyysien teoriaa, josta siirrytään tilinpäätösanalyysin teoriaan. Tilinpäätösanalyysi keskittyy maksuvalmiuden, kannattavuuden ja velkaisuuden eri tunnuslukuihin, joiden avulla yrityksen liiketoimintaa voidaan analysoida selkeämmin. Työssä hyödynnetään tulevaisuuden ennusteita eri skenaarioiden avulla.
Analyysien ja ennusteiden jälkeen työssä käsitellään yrityksen riskisyyttä mittaavaa beta-kerrointa ja pääomien kustannuksia. Oman pääoman kustannus määritetään CAP-mallilla beta-kertoimen avulla. Näiden jälkeen työssä käsitellään myös yrityksen pääoman painotettua keskimääräistä kustannusta WACC:ia.
Laskennalliset mallit painottuvat nykyarvomenetelmiin ja tuloksia verrataan lopuksi markkina-arvoon. Fortumin arvo määritetään substanssiarvolla,
Gordonin kasvumallilla, diskontatun kassavirran mallilla ja lisäarvomallilla. Näitä saatuja tuloksia verrataan arvonmäärityshetken markkina-arvoon. Työn tavoitteena on arvioida, kuinka luotettavasti eri mallit heijastavat markkinoiden näkemystä yrityksen todellisesta arvosta ja millaisia haasteita laskennalliseen arvonmääritykseen liittyy. Tapaustutkimuksessa eri mallit tuottivat toisistaan eroavia tuloksia, niiden keskiarvojen ollen markkina-arvoa selvästi korkeampia. Gordonin kasvumallilla Fortum Oyj:n arvoksi saatiin eri skenaariossa 12,9–23,1 miljardia euroa, joka erosi markkina-arvosta eniten. Fortum Oyj:n substanssiarvoksi saatiin 9,2 miljardia euroa. DCF-mallilla Fortum Oyj:n arvoksi eri skenaariolla saatu 8,8–19,8 miljardia euroa ja lisäarvomallilla saatu 8,1–14,2 miljardia euroa olivat lähimpänä markkina-arvoa. Fortumin tapauksessa Gordonin kasvumallin pessimistinen skenaario ja lisäarvomallin sekä DCF-mallin perusskenaariot todettiin markkina-arvoon verrattuna luotettavimmiksi tuloksiksi.