Helsingin pörssin osakkeilla tapahtuneet perinteiset ja käänteiset osakesplittaukset vuosina 2001–2024 rahoitusteorian mukaan

Abstract

Osakkeiden splittauksilla ei ole vaikutusta yhtiöiden perustekijöihin, mutta ne voivat vaikuttaa osakkeen hintaan ja kaupankäyntivolyymiin. Perinteisen rahoitusteorian mukaan splittauksilla ei pitäisi olla vaikutusta osakkeisiin toteutuspäivänä, koska kaikki oleellinen informaatio on jo hinnoiteltu osakkeeseen. Käyttäytymisperusteinen rahoitusteoria haastaa tätä näkemystä sijoittajien irrationaalisella käyttäytymisellä, minkä vuoksi splittauksilla voi esiintyä epänormaaleja markkinareaktioita.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten rahoitusteoria heijastuu Helsingin pörssissä vuosina 2001–2024 toteutuneiden osakesplittauksien markkinareaktioissa. Tavoitteena oli vertailla perinteisten ja käänteisten osakesplittauksien vaikutuksia osakkeiden tuottoprosentteihin, likviditeettiin ja kaupankäyntivolyymiin tilastollisen analyysin avulla. Tutkimuksen tietoperusta koostuu perinteisestä ja käyttäytymisperusteisesta rahoitusteoriasta, valituista mittareista ja niiden yhteydestä splittauksiin sekä perinteisestä ja käänteisestä splittauksesta.

Tutkimus toteutettiin määrällisenä tilastoanalyysina. Aineistona käytettiin Helsingin pörssin osakkeiden päivittäisiä kaupankäynti- ja hintatietoja 60 päivää ennen ja 60 päivää jälkeen osakesplittauksen. Tutkimuksen mittareina toimivat tuottoprosentti, Amihud-epälikviditeettimittari sekä euromääräinen volyymi. Aineiston analyysissa hyödynnettiin mediaania sekä tilastollisia merkitsevyystestejä, kuten Mann-Whitney U-testiä ja Wilcoxonin merkkitestiä. Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä 32 perinteistä ja 24 käänteistä splittaustapahtumaa.

Tutkimustulokset osoittavat, että perinteiset osakesplittaukset johtivat tilastollisesti merkitsevään muutokseen tuottoprosenteissa, epälikviditeetin kasvuun ja euromääräisen volyymin laskuun. Käänteisissä splittauksissa havaittiin myös epälikviditeetin nousua ja volyymin laskua, mutta tuottoprosentin muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Molemmissa tapauksissa kaupankäynti väheni ja likviditeetti heikkeni splittauksen jälkeen.

Tulokset osoittivat, että markkinareaktiota esiintyi varsinkin euromääräisen volyymin ja likviditeetin osalta, mikä haastaa perinteisen rahoitusteorian oletukset rationaalisista ja tehokkaista markkinoista. Tuottoprosentin osalta perinteiset ja käänteiset splittaukset poikkesivat toisistaan tilastollisen merkitsevyyden osalta. Aineiston rajallisuuden ja analyysin rajoitteiden vuoksi tuloksia ei voida yleistää koko markkinoille, mutta ne antavat viitteitä siitä, että splittaukset voivat vaikuttaa sijoittajien käyttäytymiseen.