Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeinen kivunhallinta
Ukskoski, Reeta (2025)
Ukskoski, Reeta
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052315450
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052315450
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli koota tietoa lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisestä kivunhallinnasta sairaalaympäristössä. Tekonivelleikkauksia tehdään Suomessa vuosittain kasvavissa määrin, joka viittaa aiheen tärkeyteen. Tarkoituksena oli kuvata, millaisia menetelmiä kivunhoidossa käytetään ja miten hoitajat voivat edistää yksilöllistä ja tehokasta kivunhallintaa. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kirurgisen hoitotyön opetuksessa, ammattilaisille työpaikoilla ja hoitotyön käytäntöjen kehittämisessä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto rajattiin koskemaan korkeintaan kymmenen vuotta vanhoja tieteellisiä tutkimuksia, jotka käsittelivät aikuisia potilaita lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Katsaukseen valittiin kymmenen tutkimusta, joiden tulokset pelkistettiin ja luokiteltiin.
Tulosten mukaan lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisessä kivunhallinnassa käytetään sekä lääkkeellisiä että lääkkeettömiä menetelmiä. Keskeisiä lääkkeellisiä hoitomuotoja ovat parasetamoli, tulehduskipulääkkeet ja harkiten käytetyt opioidit. Lääkkeettömistä menetelmistä merkittäviä ovat muun muassa varhainen mobilisaatio, kylmähoito ja asentohoito. Anestesiamenetelmistä spinaalipuudutus ja paikallispuudutteet todettiin tehokkaiksi kivunlievittäjiksi.
Hoitajilla on keskeinen rooli kivunhallinnan yksilöllisessä toteutuksessa, potilaiden kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa, kivun arvioinnissa ja seurannassa. Hoitajan tehtävänä on myös tunnistaa kipuun liittyviä riskitekijöitä ja ohjata potilaita sekä heidän läheisiään kivunhallinnassa erityisesti kotiutumisen yhteydessä. Kivunhallinnan onnistuminen edellyttää moniammatillista yhteistyötä ja jatkuvaa kivunhoitokäytäntöjen kehittämistä. The aim of this thesis was to compile information on pain management after hip replacement surgery in a hospital setting. The number of joint replacement surgeries performed annually in Finland is steadily increasing, which highlights the importance of the topic. The purpose was to describe the methods used in pain management and how nurses can promote individualized and effective pain control. The results of this thesis can be utilized in surgical nursing education, by professionals in the workplace, and in the development of nursing practices.
This thesis was carried out as a descriptive literature review. The data were limited to scientific studies published within the past ten years, focusing on adult patients after hip replacement surgery. The data were analyzed using content analysis. Ten studies were selected for the review, and their results were condensed and categorized.
According to the findings, both pharmacological and non-pharmacological methods are used in pain management following hip replacement surgery. The main pharmacological treatments include paracetamol, non-steroidal antiinflammatory drugs (NSAIDs), and opioids used with caution. Among nonpharmacological methods, early mobilization, cold therapy, and positioning were found to be significant. Regarding anesthesia, spinal anesthesia and local anesthetics proved to be effective for pain relief.
Nurses play a central role in implementing individualized pain management, providing holistic care, and assessing and monitoring pain. They are also responsible for identifying risk factors related to pain and guiding patients and their families, especially at the time of discharge. Successful pain management requires multidisciplinary collaboration and continuous development of pain management practices.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto rajattiin koskemaan korkeintaan kymmenen vuotta vanhoja tieteellisiä tutkimuksia, jotka käsittelivät aikuisia potilaita lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Katsaukseen valittiin kymmenen tutkimusta, joiden tulokset pelkistettiin ja luokiteltiin.
Tulosten mukaan lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisessä kivunhallinnassa käytetään sekä lääkkeellisiä että lääkkeettömiä menetelmiä. Keskeisiä lääkkeellisiä hoitomuotoja ovat parasetamoli, tulehduskipulääkkeet ja harkiten käytetyt opioidit. Lääkkeettömistä menetelmistä merkittäviä ovat muun muassa varhainen mobilisaatio, kylmähoito ja asentohoito. Anestesiamenetelmistä spinaalipuudutus ja paikallispuudutteet todettiin tehokkaiksi kivunlievittäjiksi.
Hoitajilla on keskeinen rooli kivunhallinnan yksilöllisessä toteutuksessa, potilaiden kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa, kivun arvioinnissa ja seurannassa. Hoitajan tehtävänä on myös tunnistaa kipuun liittyviä riskitekijöitä ja ohjata potilaita sekä heidän läheisiään kivunhallinnassa erityisesti kotiutumisen yhteydessä. Kivunhallinnan onnistuminen edellyttää moniammatillista yhteistyötä ja jatkuvaa kivunhoitokäytäntöjen kehittämistä.
This thesis was carried out as a descriptive literature review. The data were limited to scientific studies published within the past ten years, focusing on adult patients after hip replacement surgery. The data were analyzed using content analysis. Ten studies were selected for the review, and their results were condensed and categorized.
According to the findings, both pharmacological and non-pharmacological methods are used in pain management following hip replacement surgery. The main pharmacological treatments include paracetamol, non-steroidal antiinflammatory drugs (NSAIDs), and opioids used with caution. Among nonpharmacological methods, early mobilization, cold therapy, and positioning were found to be significant. Regarding anesthesia, spinal anesthesia and local anesthetics proved to be effective for pain relief.
Nurses play a central role in implementing individualized pain management, providing holistic care, and assessing and monitoring pain. They are also responsible for identifying risk factors related to pain and guiding patients and their families, especially at the time of discharge. Successful pain management requires multidisciplinary collaboration and continuous development of pain management practices.