Elävältä haudattu ego

Abstract

Opinnäytetyössä pohditaan egon roolia ja tarpeellisuutta ihmisen vuorovaikutusta ja itseilmaisua sosiaalisten normien mukaiseksi oikolukevasta elimestä koko ihmisen olemusta ja henkistä elintilaa diktatoivaan itseinhosta elävän performanssin koreografiin.

Opinnäytetyössä vertaillaan eri uskontojen ja asiantuntijoiden osin yhteneviä ja osin toisiaan poissulkevia teorioita egosta ja alitajunnasta ja pohditaan, onko ego ultimaattinen paha kärsimystä ja itseinhoa aiheuttava este elämästä nauttimiselle ja itsensä hyväksymiselle vai kesytettynä hyödyllinen väline saavuttaa se, mitä elämässä haluaa järkevin keinoin. Voiko egon ylipäätään kesyttää vai täytyykö se tappaa? Onko kumpikaan mahdollista, tai tarpeellista?

Opinnäytetyössä pohditaan egon vaikutusta taiteeseen vuosien varrella ja sen roolia portinvartijana alitajunnan ja minuuden koskemattoman olemuksen edessä. Tekstissä pohditaan ylipäätään taiteen tekemisen olennaisia syitä. Voivatko syyt olla vääriä ja mikä on taiteeksi naamioidun, yleisön odotuksia vastaamaan suunnitellun someseksikkään kuvaston tarkoitus, kun taiteen perimmäinen tarkoitus on päinvastainen, eikä taiteen avulla ilmaistavaa ihmisen syvintä olemusta ja sieluntuotetta voi noin vain, valita?

In the thesis, the role and necessity of the ego (Freud, psychoanalysis) are discussed, from being a proofreading entity that aligns human interaction and self-expression with social norms, to a choreographer of a self-loathing performance that dictates the entire essence and mental space of the person.

The thesis compares theories on the ego and the unconscious from various religions and experts, some of which are similar and others contradictory, and discusses whether the ego is the ultimate evil — an obstacle causing suffering and self-loathing, preventing the enjoyment of life and self-acceptance — or, when tamed, a useful tool for achieving what one wants in life through rational means. Can the ego even be tamed, or must it be destroyed? Is either of these possible or necessary?

The thesis also discusses the influence of the ego on my art over the years and its role as a gatekeeper before the subconscious and the untouched essence of the self. It further reflects on the fundamental reasons for creating art. Can those reasons be wrong, and what is the purpose of the aesthetically pleasing, audience-oriented imagery I design to meet audience expectations, when the true purpose of art is the opposite, and the deepest essence of the human being — the product of the soul — cannot simply be chosen for expression?