När ADHD-diagnoser ökar förändras det sociala arbetets verklighet - Perspektiv på stöd och insatser för barn och unga inom socialt arbete.
Grundström, Emilia (2025)
Grundström, Emilia
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052315264
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052315264
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on käsitellä sosiaalityön merkitystä ADHD-diagnoosin saaneille henkilöille sekä sitä, miten sosiaalipedagogiset toimenpiteet voivat vähentää haasteita ja ehkäistä pitkäaikaisia ongelmia. Keskiössä on se, kuinka sosiaalityötä voidaan kehittää tukemaan paremmin sekä yksilöä että perhettä käytännön toimien avulla. Tätä tarkastellaan sosiaalipedagogisesta näkökulmasta, jossa painopiste on perheen ja yksilön kanssa tehtävän työn kehittämisessä sosiaalityössä, tarkoituksena välttää leimaamista ja tarpeetonta liiallista diagnosointia yhteiskunnassa.
Tutkimus perustuu teoreettiseen tietoon ADHD-diagnoosista, yleisistä diagnoosikriteereistä ja oireista. Lisäksi käsitellään erilaisia hoitomuotoja, näkökulmia ja ajankohtaisia artikkeleita. Tämän jälkeen tarkastellaan tutkimuskysymyksiä, joissa kyseenalaistetaan ja analysoidaan diagnosointimäärien kasvua sekä merkittäviä alueellisia eroja.
Lopuksi on tehty kolme laadullista haastattelua henkilöiden kanssa, joilla on erityistä kokemusta, ammatillista asiantuntemusta ja näkemystä aiheesta. Laadullisissa haastatteluissa käsitellään erilaisia näkökulmia diagnoosien aiheuttamiin haasteisiin ja ongelmiin sekä mahdollisia tulevaisuuden kehittämistoimenpiteitä lasten ja nuorten sosiaalityössä.
Työssä pohditaan myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja ja työskentelymenetelmiä kehitystarpeiden tunnistamiseksi sekä yksilön ja perheen kanssa tehtävän ennaltaehkäisevän ja terveyttä edistävän työn kehittämiseksi. Koska aihetta käsitellään aktiivisesti sekä yhteiskunnassa että terveydenhuollossa juuri nyt, tutkimuksessa ei esitetä varsinaisia tieteellisiä tuloksia. Sen sijaan johtopäätökset keskittyvät tulevaisuuden kehitystarpeisiin ja mahdollisiin ratkaisuihin.
Tutkimus perustuu teoreettiseen tietoon ADHD-diagnoosista, yleisistä diagnoosikriteereistä ja oireista. Lisäksi käsitellään erilaisia hoitomuotoja, näkökulmia ja ajankohtaisia artikkeleita. Tämän jälkeen tarkastellaan tutkimuskysymyksiä, joissa kyseenalaistetaan ja analysoidaan diagnosointimäärien kasvua sekä merkittäviä alueellisia eroja.
Lopuksi on tehty kolme laadullista haastattelua henkilöiden kanssa, joilla on erityistä kokemusta, ammatillista asiantuntemusta ja näkemystä aiheesta. Laadullisissa haastatteluissa käsitellään erilaisia näkökulmia diagnoosien aiheuttamiin haasteisiin ja ongelmiin sekä mahdollisia tulevaisuuden kehittämistoimenpiteitä lasten ja nuorten sosiaalityössä.
Työssä pohditaan myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja ja työskentelymenetelmiä kehitystarpeiden tunnistamiseksi sekä yksilön ja perheen kanssa tehtävän ennaltaehkäisevän ja terveyttä edistävän työn kehittämiseksi. Koska aihetta käsitellään aktiivisesti sekä yhteiskunnassa että terveydenhuollossa juuri nyt, tutkimuksessa ei esitetä varsinaisia tieteellisiä tuloksia. Sen sijaan johtopäätökset keskittyvät tulevaisuuden kehitystarpeisiin ja mahdollisiin ratkaisuihin.