Naiset isänmaan puolesta - Suomalaisnaisten jaksamiskulttuuri talvi- ja jatkosotien aikana

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee naisten jaksamiskulttuuria talvi- ja jatkosodan aikana, sekä välittömästi sotia seuranneena aikakautena. Työn painopiste on kotirintamassa ja aikuisissa naisissa, jotka eivät osallistuneet aseelliseen maanpuolustukseen Suomen ja Neuvostoliiton välisessä talvi- tai jatkosodassa. Opinnäytetyön tavoite on ymmärtää sota-ajan mentaliteettia ja sen vaikutusta naisten jaksamiseen, heihin kohdistuneiden yhteiskunnallisten odotusten kautta. Opinnäytetyö selvittää historiantutkimusmenetelmällä, millaiset normit naisten jaksamiselle oli ja mitä heidän odotettiin kestävän, selvitäkseen arjesta sodan varjossa. Opinnäytetyön tarkoitus on luoda käsitys siitä, millainen naisten arki oli kotirintamalla, erityisesti keskittyen naisten vastuunkantoon ja henkiseen taakkaan.

Kotirintamanaisten keskeisin oppi oli kärsivällisyys. Omat murheet ja haasteet oli hiljaa kärsittävä, sillä yhteiset menetykset olivat jo niin suuret, ettei omia huolia sopinut nostaa jalustalle. Naisten sodanaikainen jaksamiskulttuuri oli moninainen ja naisiin kohdistuneet odotukset ulottuivat monelle eri osa-alueelle. Naisten käyttäytymiselle, jaksamiselle ja jopa surulle oli vahvat yhteiskunnalliset normit. Kotirintaman tuli kestää, eikä kodin murheita pidetty merkittävinä rintaman uhreihin verrattuna. Sodan päätyttyä naisten tuli edelleen uhrautua epäitsekkäästi.

Vielä vuonna 2014 tehdyissä kotirintamanaisten haastatteluissa, ilmeni oman osuuden vähättelyä, miesten kokemusten rankkuuteen nähden. Sota ei kuitenkaan koetellut kaikkia perheitä samalla tavalla ja olisi virheellistä ajatella Suomen sotien olleen kaikille suomalaisille yhtä suuri trauma. Osa suomalaisista pääsivät vähemmällä, eikä sota välttämättä näkynyt heidän arjessaan merkittävästi, samalla kun sota rikkoi toisilta kaiken.

Nykypäivän naisten uupumusta ja ylisuorittamista ei voida suoraan selittää sodalla. Sodan vaikutuksia voidaan kuitenkin tarkastella yhtenä taustatekijänä ylisukupolvisessa jatkumossa, jossa sota vahvisti jo ennestään olemassa olevaa, suomalaisnaisten uhrautumisen ja vastuunkannon mentaliteettia.