ICF:n käyttö lasten toimintakyvyn kuvaamisessa - toimintaterapeuttien kokemuksia
Ovaskainen, Tarja (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052615886
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052615886
Tiivistelmä
Suomessa kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen (ICF) käyttöä suositellaan laajasti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Se on nostettu hyvän kuntoutuskäytännön keskiöön moniammatillisen työskentelyn ja asiakaslähtöisyyden kanssa. Myös lasten- ja nuorten kuntoutuksen suosituksessa korostetaan, että ICF on luontevasti sovellettavissa lasten kuntoutukseen. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakyvyn kirjaamissuosituksissa kehotetaan ilmaisemaan toimintakykytietoa luokittelun avulla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut laajoja hankkeita ja tutkimuksia liittyen ICF:n käyttöönottoon ja käytettävyyteen. Näistä huolimatta ICF:n systemaattinen käyttö on Suomessa edelleen vähäistä.
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä erään hyvinvointialueen toimintaterapiapalveluiden kanssa. Tavoitteena oli tarkastella, kuinka lasten kanssa työskentelevät toimintaterapeutit kokevat ICF-luokituksen käytön lapsen toimintakyvyn kuvaamisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin fokusryhmälle toteutetulla teemahaastattelulla. Haastateltavina oli kuusi toimintaterapeuttia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Toimintaterapeutit kokivat ICF:n käytön hyödylliseksi, mutta toivat esiin myös haasteita ja epävarmuuksia. ICF auttoi jäsentämään arviointia ja kirjaamista sekä tukemaan moniammatillista työskentelyä. Se mahdollisti lapsen yksilöllisten tarpeiden ja arjen kuvaamisen sekä perheen osallistumisen arviointiprosessiin. Samalla ICF:n käyttöönottoon liittyvä muutos, ajankäyttö ja yksilötiedon kirjaamisen haasteet koettiin kuormittavina. Luokittelun taustalla olevan kokonaisvaltaisen ja osallistumiseen keskittyvän ajattelutavan toimintaterapeutit puolestaan kokivat luontaiseksi.
Tuloksia voidaan hyödyntää toimintaterapian kirjaamiskäytäntöjen ja ICF-pohjaisten työkalujen kehittämisessä. Erityisesti korostui tarve konkreettiselle tuelle, kuten oman ammattialan koulutuksille, malliesimerkeille ja käytännön työtä helpottavien menetelmien edelleen kehittämiselle. Jatkossa olisi tärkeää selvittää, miten ICF-pohjaiset arviointikäytännöt vaikuttavat kuntoutuksen laatuun ja perheiden osallisuuden kokemukseen.
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä erään hyvinvointialueen toimintaterapiapalveluiden kanssa. Tavoitteena oli tarkastella, kuinka lasten kanssa työskentelevät toimintaterapeutit kokevat ICF-luokituksen käytön lapsen toimintakyvyn kuvaamisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin fokusryhmälle toteutetulla teemahaastattelulla. Haastateltavina oli kuusi toimintaterapeuttia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Toimintaterapeutit kokivat ICF:n käytön hyödylliseksi, mutta toivat esiin myös haasteita ja epävarmuuksia. ICF auttoi jäsentämään arviointia ja kirjaamista sekä tukemaan moniammatillista työskentelyä. Se mahdollisti lapsen yksilöllisten tarpeiden ja arjen kuvaamisen sekä perheen osallistumisen arviointiprosessiin. Samalla ICF:n käyttöönottoon liittyvä muutos, ajankäyttö ja yksilötiedon kirjaamisen haasteet koettiin kuormittavina. Luokittelun taustalla olevan kokonaisvaltaisen ja osallistumiseen keskittyvän ajattelutavan toimintaterapeutit puolestaan kokivat luontaiseksi.
Tuloksia voidaan hyödyntää toimintaterapian kirjaamiskäytäntöjen ja ICF-pohjaisten työkalujen kehittämisessä. Erityisesti korostui tarve konkreettiselle tuelle, kuten oman ammattialan koulutuksille, malliesimerkeille ja käytännön työtä helpottavien menetelmien edelleen kehittämiselle. Jatkossa olisi tärkeää selvittää, miten ICF-pohjaiset arviointikäytännöt vaikuttavat kuntoutuksen laatuun ja perheiden osallisuuden kokemukseen.