Henkilökeskeisyys etäkuntoutuksessa : narratiivinen kirjallisuuskatsaus
Nyman, Venla (2025)
Nyman, Venla
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052415569
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052415569
Tiivistelmä
Henkilö-, asiakas-, potilas- ja ihmislähtöisyyden sekä -keskeisyyden käsitteitä on ymmärretty ja niihin perustuvaa toimintatapaa on arvostettu jo pitkään. Etäkuntoutusmenetelmien käyttö puolestaan on yleistynyt COVID-19 pandemian myötä. Etäkuntoutuksella on joidenkin tutkimusten mukaan saavutettu yhtä hyviä tuloksia kuin perinteisellä, kasvokkain tapahtuvalla kuntoutuksella. Nyt kartoitettavana oli, kuinka henkilökeskeisyys toteutuu etäkuntoutusinterventioissa. Työ tehtiin Jyväskylän ammattikorkeakoulun Kuntoutus- ja sosiaalialan instituutin toimeksiantona Empowering Digital Rehabilitation in Supporting Person-Centred Rehabilitation Practices -hankehaun tueksi.
Opinnäytetyössä tarkasteltiin henkilökeskeisyyttä etäkuntoutusinterventioissa, joiden toteuttamiseen toimintaterapeutti osallistui, tai olisi voinut intervention luonteen vuoksi osallistua. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmin kartoitettiin, kuinka henkilökeskeisyys näyttäytyi tutkimuksissa etäyhteyksin toteutettavissa kuntoutusinterventioissa avomuotoisessa kuntoutuksessa. Havaintoja tarkasteltiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin suhteessa PCR-mallin (Person-Centered Rehabilitation Model) henkilön ja ammattilaisen välisen tason henkilökeskeisyyteen ja tiimi- eli mikrosysteemitason henkilökeskeisyyteen. Malliin sisältyvää organisaatiotasolla toteutuvaa henkilökeskeisyyttä ei otettu mukaan analyysiin.
Tarkasteltavana oli uusia, hakuhetkellä enintään vuosi sitten julkaistuja vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita. Tällä tavoiteltiin mahdollisimman hyvin etäkuntoutuksen COVID-19-pandemian jälkeistä nykytilannetta kuvaavia interventiotutkimuksia. Tutkimusten teon ja julkaisun pitkästä aikajänteestä johtuen monen tutkimuksen kohdalla pandemialla todettiin kuitenkin olleen vaikutusta interventioiden suunnitteluun tai toteutukseen. Tämän vuoksi henkilökeskeisyyden näyttäytymistä olisi hyvä tutkia edelleen joko suoraan interventioita tarkastellen tai vielä uudempia julkaisuja hyödyntäen.
Analysoitujen interventiotutkimusten perusteella todettiin, että erilaisia henkilökeskeisyyden elementtejä oli havaittavissa varsin monipuolisesti. Interventiotutkimusten tiivis raportointitapa kuitenkin rajoitti syvällisen analyysin laatimista. Kattavammat kuvaukset esimerkiksi ammattilaisen ja kuntoutujan välisestä vuorovaikutuksesta interventioissa loisivat tarkemman käsityksen etäkuntoutusinterventioiden laadusta henkilökeskeisyyden näkökulmasta. Person-centeredness, client-centeredness, patient-centeredness and human-centeredness have been ap-preciated values and policies in rehabilitation for decades whereas the utilization of telerehabilitation met-hods has become more and more common during and after the COVID-19-pandemic. Some research evidence imply that telerehabilitation is equally effective as the traditional, in-person rehabilitation. The purpose of the now conducted literature review was to survey how person-centeredness is manifested in telerehabilitation interventions. The literature review is assigned by JAMK University of Applied Sciences Institute of Rehabilita-tion to support the application of Empowering Digital Rehabilitation in Supporting Person-Centred Rehabilita-tion Practices -project.
The focus of the analysis was on interventions that were implemented by an occupational therapist, and on interventions an occupational threrapist could have implemented by the nature of the intervention. The pre-sence of person-centeredness in outpatient rehabilitation utilising remote connections was researched using methods of narrative literature review. The findings were reviewed in relation to the person-professional dyad and team-/microsystem levels of the PCR model (Person-Centered Rehabilitation Model) by employing the methods of theory-driven content analysis. The organisational/macrosystem level of the PCR model was not included in the analysis.
The analyzed articles were published within one year of the conducted search. The purpose was to eliminate the effects of the COVID-19 pandemic to the interventions. However, many of the research articles stated that the the pandemic had altered the ways in which the interventions were planned or carried out. This gives rise for further, more detailed studies on interventions and more recent research articles.
The conducted literature review revealed that person-centeredness can be found in a variety of ways in the research articles that were selected to the analysis. However, the intervention descriptions were quite concise and therefore an in-depth and profound analysis was not possible. Analysing fundamentally the quality of telerehabilitation in terms of person-centeredness would have required more comprehensive intervention representations. Now, for instance the interaction between the person and professional remained somewhat unclear.
Opinnäytetyössä tarkasteltiin henkilökeskeisyyttä etäkuntoutusinterventioissa, joiden toteuttamiseen toimintaterapeutti osallistui, tai olisi voinut intervention luonteen vuoksi osallistua. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmin kartoitettiin, kuinka henkilökeskeisyys näyttäytyi tutkimuksissa etäyhteyksin toteutettavissa kuntoutusinterventioissa avomuotoisessa kuntoutuksessa. Havaintoja tarkasteltiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin suhteessa PCR-mallin (Person-Centered Rehabilitation Model) henkilön ja ammattilaisen välisen tason henkilökeskeisyyteen ja tiimi- eli mikrosysteemitason henkilökeskeisyyteen. Malliin sisältyvää organisaatiotasolla toteutuvaa henkilökeskeisyyttä ei otettu mukaan analyysiin.
Tarkasteltavana oli uusia, hakuhetkellä enintään vuosi sitten julkaistuja vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita. Tällä tavoiteltiin mahdollisimman hyvin etäkuntoutuksen COVID-19-pandemian jälkeistä nykytilannetta kuvaavia interventiotutkimuksia. Tutkimusten teon ja julkaisun pitkästä aikajänteestä johtuen monen tutkimuksen kohdalla pandemialla todettiin kuitenkin olleen vaikutusta interventioiden suunnitteluun tai toteutukseen. Tämän vuoksi henkilökeskeisyyden näyttäytymistä olisi hyvä tutkia edelleen joko suoraan interventioita tarkastellen tai vielä uudempia julkaisuja hyödyntäen.
Analysoitujen interventiotutkimusten perusteella todettiin, että erilaisia henkilökeskeisyyden elementtejä oli havaittavissa varsin monipuolisesti. Interventiotutkimusten tiivis raportointitapa kuitenkin rajoitti syvällisen analyysin laatimista. Kattavammat kuvaukset esimerkiksi ammattilaisen ja kuntoutujan välisestä vuorovaikutuksesta interventioissa loisivat tarkemman käsityksen etäkuntoutusinterventioiden laadusta henkilökeskeisyyden näkökulmasta.
The focus of the analysis was on interventions that were implemented by an occupational therapist, and on interventions an occupational threrapist could have implemented by the nature of the intervention. The pre-sence of person-centeredness in outpatient rehabilitation utilising remote connections was researched using methods of narrative literature review. The findings were reviewed in relation to the person-professional dyad and team-/microsystem levels of the PCR model (Person-Centered Rehabilitation Model) by employing the methods of theory-driven content analysis. The organisational/macrosystem level of the PCR model was not included in the analysis.
The analyzed articles were published within one year of the conducted search. The purpose was to eliminate the effects of the COVID-19 pandemic to the interventions. However, many of the research articles stated that the the pandemic had altered the ways in which the interventions were planned or carried out. This gives rise for further, more detailed studies on interventions and more recent research articles.
The conducted literature review revealed that person-centeredness can be found in a variety of ways in the research articles that were selected to the analysis. However, the intervention descriptions were quite concise and therefore an in-depth and profound analysis was not possible. Analysing fundamentally the quality of telerehabilitation in terms of person-centeredness would have required more comprehensive intervention representations. Now, for instance the interaction between the person and professional remained somewhat unclear.
