Nuorten hyvinvoinnin indikaattorit kuntavaaliohjelmissa 2025
Kaski, Sanna (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052315425
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052315425
Tiivistelmä
Kuntavaaleilla on keskeinen rooli siinä, millaista nuorisotyötä ja -politiikkaa kunnissa tehdään paikallisesti. Nuorten hyvinvointiin liittyvät haasteet ovat ajankohtaisia tässä ajassa, jossa nuorten joukko eriytyy, mielenterveyden haasteet yleistyvät ja toisaalta suomalainen hyvinvointivaltio on uhattuna demografisen murroksen ja taloudellisten haasteiden keskellä. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten nuorten hyvinvointi on huomioitu kokonaisuutena eduskuntapuolueiden valtakunnallisissa kuntavaaliohjelmissa keväällä 2025.
Vaaliohjelmia tutkittiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin ja määrällisen sisällön erittelyn avulla. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Erik Allardtin (1976) hyvinvointiteoriaa ja siitä johdettuja Martelan (2022) ja Hirvilammin (2015) hyvinvoinnin avainindikaattoreita. Teoria on edelleen ajankohtainen myös kestävän hyvinvoinnin näkökulmasta. Vaaliohjelmista etsittiin konkreettisia nuoruuteen viittaavia ilmauksia, joista koodaamisen ja luokittelun kautta löydettiin teoriaan sidottu vastaus tutkimuskysymykseen, miten nuorten hyvinvointi on huomioitu kuntavaaliohjelmissa.
Nuorten hyvinvointi on huomioitu kuntavaaliohjelmissa laajasti. Nuoruutta käsitellään kaikkien hyvinvoinnin ulottuvuuksien kautta. Nuorten hyvinvointi on huomioitu vaaliohjelmissa koulun ja yhtenäisen opinpolun yhteydessä, suhteessa nuorisopalveluihin, osallisuuden kautta, työelämään kiinnittymisen yhteydessä sekä harrastusmahdollisuuksien, pysyvien ihmissuhteiden, sosioekonomisten tekijöiden, positiivisen tulevaisuudenkuvan vahvistamisen ja nuorten kanssa työtä tekevien ammattilaisten osaamisen kautta. Nuorten hyvinvointiin liittyvät haasteet tunnistetaan yli puoluerajojen.
Koulun ja lähiympäristön rooli nuorten hyvinvoinnin areenana on keskeinen. Pohdittavaksi jää, millainen rooli eheän opinpolun ihanteella ja suorituskeskeisellä kulttuurilla on nuorten hyvinvointiin. Samaan aikaan yhä yleistyvän erityisen tuen tai yksilöllisen hoidon hinta on kunnille kestämätön. Vaalilupausten toteutuminen on osin ristiriidassa nykyisen hallituksen taloudellisten sopeuttamistoimien kanssa.
Vaaliohjelmia tutkittiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin ja määrällisen sisällön erittelyn avulla. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Erik Allardtin (1976) hyvinvointiteoriaa ja siitä johdettuja Martelan (2022) ja Hirvilammin (2015) hyvinvoinnin avainindikaattoreita. Teoria on edelleen ajankohtainen myös kestävän hyvinvoinnin näkökulmasta. Vaaliohjelmista etsittiin konkreettisia nuoruuteen viittaavia ilmauksia, joista koodaamisen ja luokittelun kautta löydettiin teoriaan sidottu vastaus tutkimuskysymykseen, miten nuorten hyvinvointi on huomioitu kuntavaaliohjelmissa.
Nuorten hyvinvointi on huomioitu kuntavaaliohjelmissa laajasti. Nuoruutta käsitellään kaikkien hyvinvoinnin ulottuvuuksien kautta. Nuorten hyvinvointi on huomioitu vaaliohjelmissa koulun ja yhtenäisen opinpolun yhteydessä, suhteessa nuorisopalveluihin, osallisuuden kautta, työelämään kiinnittymisen yhteydessä sekä harrastusmahdollisuuksien, pysyvien ihmissuhteiden, sosioekonomisten tekijöiden, positiivisen tulevaisuudenkuvan vahvistamisen ja nuorten kanssa työtä tekevien ammattilaisten osaamisen kautta. Nuorten hyvinvointiin liittyvät haasteet tunnistetaan yli puoluerajojen.
Koulun ja lähiympäristön rooli nuorten hyvinvoinnin areenana on keskeinen. Pohdittavaksi jää, millainen rooli eheän opinpolun ihanteella ja suorituskeskeisellä kulttuurilla on nuorten hyvinvointiin. Samaan aikaan yhä yleistyvän erityisen tuen tai yksilöllisen hoidon hinta on kunnille kestämätön. Vaalilupausten toteutuminen on osin ristiriidassa nykyisen hallituksen taloudellisten sopeuttamistoimien kanssa.