Huolen puheeksi ottaminen - ehkäisevä lastensuojelutyö varhaiskasvatuksessa

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee huolen puheeksi ottamista osana ehkäisevää lastensuojelutyötä varhaiskasvatuksen työkentällä. Aiheen valikoitumisen taustalla on ollut ajatus lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen yhteistyöstä sekä lastensuojelullisen työn osaamisesta varhaiskasvatuksessa. Aihe rajautui lopulta huolen puheeksi ottamiseen. Osittain syyt tähän olivat aikataulullisia, mutta myös oma kiinnostus aiheeseen oli merkittävä. Työn tavoite oli selvittää varhaiskasvatuksen työntekijöiden kokemuksia huolen puheeksi ottamisesta, sen haastavuudesta ja puheeksi ottamista helpottavista tekijöistä.

Työtä ei ole toteutettu yhteistyössä minkään tahon kanssa, vaan vastauksia on kerätty sosiaalisessa mediassa varhaiskasvatuksen ammattilaisille tarkoitettuihin ryhmiin jaetun kyselylomakkeen avulla. Kysymykset koostuivat monivalinta- sekä asteikkokysymyksistä. Lisäksi osassa kysymyksistä oli mahdollisuus myös vapaasti kirjoitettavaan vastaukseen. Työn tutkimusosio toteutettiin kvantitatiivisella menetelmällä ja tuloksien analysointiin hyödynnettiin faktorianalyysia.

Tulosten perusteella huolen puheeksi ottaminen koetaan edelleen osittain haastavaksi. Helpottavana tekijänä korostuu hyvä vuorovaikutus- ja luottamussuhde työyhteisön ja vanhempien välillä sekä työryhmän keskinäinen vuorovaikutus. Osa kaipasi aiheesta myös lisäkoulutusta. Puheeksi ottaminen nähdään pääasiassa olevan jokaisen työntekijän vastuulla, mutta myös poikkeuksia oli.

Kehittämistyötä ajatellen huolen puheeksi ottamista ja sen merkitystä sekä menetelmiä olisi hyvä korostaa työyhteisöissä vielä aiempaa enemmän, esimerkiksi työntekijöille annettavilla koulutuksilla, jotka pohjautuisivat esimerkiksi case-työskentelyyn. Lisäksi olisi hyvä pohtia, voisiko varhaiskasvatuksen sosionomin rooli korostua entisestään huolen puheeksi ottamisessa.

This thesis explores the topic of raising concerns as part of preventive child welfare work within early childhood education. The choice of topic was motivated by the importance of collaboration between child welfare and early childhood education, and the significance of child welfare expertise in early childhood settings. The aim was to examine early childhood education professionals’ experiences with raising concerns, the challenges involved, and the factors that facilitate these conversations.

Thesis was not carried out in collaboration with any organization. Responses were collected through a questionnaire shared in social media groups intended for early childhood education professionals. The questions consisted of multiple choice and scale-based items. Additionally, some of the questions included an option for open-ended responses. The research was conducted using a quantitative method, and factor analysis was used to analyze the results.

The responses, analyzed numerically, revealed that speaking up about the concern is still perceived as somewhat challenging. Key facilitating factors included good communication and trust between the work community and parents, as well as mutual interaction within the work team. Some respondents also highlighted the need for additional training on the subject. While raising concerns is generally seen as the responsibility of every employee, there were some exceptions.

In terms of development work, it would be beneficial to place even greater emphasis on the importance and methods of speaking up about the concern within work communities, for example, through training for employees based on case studies. Additionally, it would be worth considering whether the role of the bachelor of social services could be further emphasized in the process of raising concerns.