Ilmamäärien muutokset ja LTO : Ilmamäärien muutosten vaikutus nestekiertoisen lämmöntalteenoton hyötysuhteeseen
Perttula, Jussi (2025)
Perttula, Jussi
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052415568
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052415568
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten ilmanvaihdon ilmamäärien vähentäminen vaikuttaa nestekiertoisen lämmöntalteenottojärjestelmän (LTO) hyötysuhteeseen erityisesti osatehokäytössä. Työ toteutettiin yhteistyössä Ika-Air Oy:n kanssa, ja se keskittyy yrityksen omaan Fas-Air-lämmöntalteenottojärjestelmään, jota käytetään muun muassa julkisissa rakennuksissa ja kerrostaloissa.
Tutkimuksen taustalla on tarve vähentää rakennusten energiankulutusta tilanteissa, joissa ilmanvaihtoa ei tarvita täydellä teholla – esimerkiksi öisin tai viikonloppuisin. Vaikka ilmanvaihdon tehoa voidaan tällöin pienentää, järjestelmät on usein mitoitettu toimimaan täyskuormalla. Tällöin syntyy haasteita hyötysuhteen ylläpitämisessä ja energiatehokkuuden säilyttämisessä.
Työssä verrattiin neljää eri mitoitustilannetta, joissa säädettiin ilmavirran, läm-mönsiirtonesteen virtausnopeuden ja lämmönsiirtopatterien koon suhteita. Tulokset osoittivat, että pelkkä ilmavirran pienentäminen heikentää selvästi järjestelmän hyötysuhdetta. Sen sijaan, kun kaikki keskeiset parametrit pienennettiin samassa suhteessa, järjestelmä toimi tasapainoisesti ja hyötysuhde säilyi lähes alkuperäisellä tasolla.
Tutkimus korostaa kokonaisvaltaisen suunnittelun merkitystä: energiatehokkuutta ei voida saavuttaa vain yksittäistä arvoa muuttamalla, vaan järjestelmän eri osien on toimittava yhdessä muuttuvissa olosuhteissa. Tulokset tarjoavat hyödyllistä tietoa niin laitevalmistajille, suunnittelijoille kuin kiinteistönomistajille, jotka etsivät keinoja ilmanvaihdon optimointiin energiankulutusta kasvattamatta.
Opinnäytetyö toimii lähtökohtana mahdolliselle jatkotutkimukselle, jossa voitaisiin selvittää esimerkiksi automaattisten säätöjärjestelmien vaikutuksia ja pitkän aikavälin energiankäyttöä osatehokäytössä. Lisäksi työ tukee Ika-Air Oy:n tuotekehitystä tarjoamalla laskennallisesti perusteltua tietoa järjestelmän säätömahdollisuuksien hyödyistä.
Tutkimuksen taustalla on tarve vähentää rakennusten energiankulutusta tilanteissa, joissa ilmanvaihtoa ei tarvita täydellä teholla – esimerkiksi öisin tai viikonloppuisin. Vaikka ilmanvaihdon tehoa voidaan tällöin pienentää, järjestelmät on usein mitoitettu toimimaan täyskuormalla. Tällöin syntyy haasteita hyötysuhteen ylläpitämisessä ja energiatehokkuuden säilyttämisessä.
Työssä verrattiin neljää eri mitoitustilannetta, joissa säädettiin ilmavirran, läm-mönsiirtonesteen virtausnopeuden ja lämmönsiirtopatterien koon suhteita. Tulokset osoittivat, että pelkkä ilmavirran pienentäminen heikentää selvästi järjestelmän hyötysuhdetta. Sen sijaan, kun kaikki keskeiset parametrit pienennettiin samassa suhteessa, järjestelmä toimi tasapainoisesti ja hyötysuhde säilyi lähes alkuperäisellä tasolla.
Tutkimus korostaa kokonaisvaltaisen suunnittelun merkitystä: energiatehokkuutta ei voida saavuttaa vain yksittäistä arvoa muuttamalla, vaan järjestelmän eri osien on toimittava yhdessä muuttuvissa olosuhteissa. Tulokset tarjoavat hyödyllistä tietoa niin laitevalmistajille, suunnittelijoille kuin kiinteistönomistajille, jotka etsivät keinoja ilmanvaihdon optimointiin energiankulutusta kasvattamatta.
Opinnäytetyö toimii lähtökohtana mahdolliselle jatkotutkimukselle, jossa voitaisiin selvittää esimerkiksi automaattisten säätöjärjestelmien vaikutuksia ja pitkän aikavälin energiankäyttöä osatehokäytössä. Lisäksi työ tukee Ika-Air Oy:n tuotekehitystä tarjoamalla laskennallisesti perusteltua tietoa järjestelmän säätömahdollisuuksien hyödyistä.