"Puhelut on pelottavia, tekstiviestit liian virallisia" : kuinka tavoittaa toisen asteen koulupudokkaat ja tehdä etsivää nuorisotyötä tunnetummaksi?

Abstract

Etsivään nuorisotyöhön tulevista yhteydenottopyynnöistä suurin osa tulee toisen asteen oppilaitoksista koskien opintonsa keskeyttäneitä 18–28-vuotiaita nuoria ja nuoria aikuisia. Hämeenlinnan kaupungin etsivässä nuorisotyössä on tehty huomio, ettei kaikkia näitä nuoria tavoiteta yrityksistä huolimatta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää työskentelymallia tavoittaaksemme koulupudokkaat paremmin. Tavoitteena oli myös tehdä etsivää nuorisotyötä tunnetummaksi toisen asteen opiskelijoiden keskuudessa. Keskeisiä käsitteitä ovat etsivä nuorisotyö, opintojen keskeyttäjät, monialainen yhteistyö, kohderyhmä ja tavoitettavuus.

Opinnäytetyö toteutettiin toimintatutkimuksena hyödyntäen laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Aineistoa kerättiin neljän teemahaastattelun ja kuuden oppilaitosvierailun avulla. Haastatteluaineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysia hyödyntäen. Aineistosta saatiin selville etsivän nuorisotyön asiakkaiden kokemuksia tavoitteluprosessista sekä etsivän nuorisotyön tunnettavuudesta opintojen aikana. Lisäksi tuotiin näkyväksi opiskelijoiden kokemuksia ja ajatuksia etsivän nuorisotyön tavoittelukeinoista. Aineistoja käytiin läpi etsivän nuorisotyön tiimissä ja aloitettiin kehittämistyö työskentelynmallin luomiseksi. Kehittäminen jatkuu edelleen opinnäytetyöprosessin jälkeen.

Haastatteluiden pohjalta löytyi kuusi pääluokkaa, joista kolme liittyivät tavoitteluun. Nämä olivat puheluiden välttäminen ensisijaisena tavoittelukeinona, monipuolisten tavoittelukeinojen hyödyntäminen ja oikeanlaisen mielikuvan välittäminen. Etsivän nuorisotyön tunnettavuuden lisäämiseen liittyen löydettiin kolme pääluokkaa, jotka olivat tiedon lisääminen opintojen aikana, fyysisen läsnäolon tarkoituksenmukaisuus ja yhteistyö oppilaitosten kanssa. Haastatteluiden ja oppilaitosvierailujen pohjalta löydettiin yhteneväisyyksiä liittyen puheluihin tavoittelu-keinona. Eroja löydettiin siinä, mikä koettiin sosiaaliseksi mediaksi sekä siinä, miten tavoittelu sen kautta koettiin. Tulosten pohjalta hahmoteltiin oppilaitosyhteistyöhön liittyvä vuosikello. Tavoitteluprosessin kehittäminen jatkuu opinnäytetyöprosessin päätyttyä.

The majority of requests for contact to outreach youth work come from secondary schools concerning young people and young adults aged 18-28 who have dropped out of their studies. The City of Hämeenlinna's outreach youth work has made a point of not reaching all these young people, despite its best efforts. The aim of the thesis was to produce information that would help to develop a working model to better reach school dropouts. The aim was also to make outreach youth work better known among secondary school students. The key concepts are outreach youth work, school dropouts, multidisciplinary cooperation, focus group reachability.

The thesis was carried out as action research using qualitative research methods. The data was collected through four thematic interviews and six visits to educational institutions. The interview data was analysed using inductive content analysis. It provided information about the experiences of the outreach youth work's clients of the outreach process and the visibility of outreach youth work during studies. In addition, students' experiences and thoughts about the outreach methods of outreach youth work were brought to light. All the data were discussed among the outreach youth work’s team and a development process was started to create a working model. The development will continue after the thesis process.

The interviews revealed six main categories, three of which were related to outreach process. These were avoiding phone calls as the primary means of reaching out, using multiple means of reaching out and conveying the right image. Three main categories were identified in relation to improving the profile of youth work: raising awareness during studies, the appropriateness of physical presence and co-operation with educational institutions. Based on the interviews and the visits to the institutions, similarities were found in relation to the use of telephone calls as a means of outreach. Differences were found in what was perceived as social media and in how reaching out through it was perceived. The results were used to outline an annual calendar for cooperation with educational institutions. The development of the outreach process will continue after the end of the thesis process.