Lypsylehmäkuolleisuus Suomessa : ilmiö ja kestävän kehityksen mahdollisuudet

Abstract

Opinnäytetyö on toimeksianto Faba osk:lta. Opinnäytetyössä tutkittiin lehmäkuolleisuutta ayrshirellä ja holsteinilla Suomessa. Lehmäkuolleisuusluku on itsestään kuolleiden ja lopetettujen lehmien summa, joka voidaan suhteuttaa esim. kokonaislehmämäärään tai kokonaispoistoihin. Tässä opinnäytetyössä keskitytään selvittämään lypsylehmäkuolleisuus -ilmiötä maatalouden ja kestävän kehityksen näkökulmasta.

Lehmäkuolleisuus on tuotannollinen ja kilpailuetutappio niin lypsykarjatiloille kuin suomalaisille lihanjalostamoille sekä elintarvikeyrityksille Suomessa sekä kansainvälisillä markkinoilla. Lehmäkuolleisuus lisää erityisesti ekologisten ja taloudellisten resurssien hukkaan menemistä, mutta pitkällä aikavälillä voi vaikuttaa myös ihmisten asenteisiin ja suhtautumiseen maidontuotantoa kohtaan.

Ayrshiren ja holsteinin lehmäkuolleisuutta tutkiessa selvisi lehmäkuolleisuuden hiljalleen kasvaneen ollen vuonna 2023 noin 7 %. Lehmäkuolleisuuden osuus kaikista poistoista oli samana vuonna 22 %. Ayshirellä lehmäkuolleisuus oli 18 % kaikista poistoista ja holsteinilla 25 %. Lehmät kuolivat keskimäärin 4,8-vuotiaina ja ne olivat poikineet 3,4 kertaa. Tämän perusteella lehmät kuolevat nuorena. Kuolleiden yleisimpiä poistonsyitä olivat muu sairaus, ruuansulatuskanavan sairaudet ja utaretulehdukset. Ayshiren ja holsteinin välillä oli hajontaa poiston syissä. Ayshirellä kuolleiden yleisimmät poiston syyt olivat jalkasairaudet, utaretulehdukset, muut sairaudet ja tapaturmat. Holsteinilla puolestaan tapaturmat, jalkasairaudet, muut sairaudet ja utaretulehdukset. Lehmäkuolleisuus on suurinta 30 vrk poikimisen jälkeen. Eniten itsestään kuolleita lehmiä on noin toisena vuorokautena poikimisesta ja tilalla lopetetuissa lehmissä 10 vuorokauden sisällä poikimisesta. 30 vuorokauden sisällä poikimisesta itsestään kuolleita ja tilalla lopetettuja lehmiä oli keskimäärin enemmän avustettu poikimisessa. Ayrshirellä lehmäkuolleisuus on suurinta keskilehmäluvultaan alle 75 lehmän karjoissa ja holsteinilla 51–75 ja 101–150 lehmän karjoissa. Lehmäkuolleisuutta esiintyy eniten kesä-, heinä-, elo- ja tammikuussa.

Lehmäkuolleisuudessa vuosina 2014–2023 on näkynyt kyseisenä aikana tapahtuneet muutokset lypsylehmämäärän ja tilojen vähenemisessä, sekä valtarodun vaihtumisessa. Lehmäkuolleisuuden ennaltaehkäisyssä tärkeänä toimenpiteenä on tietojen ja taitojen päivittäminen ja hyvien käytänteiden jakaminen, sekä kiinnostusta kehittää tilan toimintatapoja ja pitopaikkaa. Tärkeää on se, että lehmäkuolleisuutta mitataan, syyt selvitetään ja niihin puututaan.

Lehmäkuolleisuuden pienentäminen tehostaa kaikkien resurssien parempaa käyttöä ja mahdollistaa yhteiskunnan menestymisen yhdessä. Tässä karjanomistajat ja -hoitajat ovat tärkeässä roolissa.