Optimaalisen ansiotuloverotuksen raja : Lafferin käyrä ja ansiotulon marginaaliverot Suomessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella ansiotuloverotuksen optimaalista tasoa Suomessa Lafferin käyrän teorian avulla. Tutkimuksessa pohdittiin, kuinka nykyinen ansiotuloverotus vaikuttaa työnteon kannustavuuteen ja valtion verotuottoihin. Taustaksi esiteltiin Lafferin käyränä tunnettu teoreettinen viitekehys, ja sen soveltuvuutta arvioitiin erityisesti suomalaisessa progressiivisessa veromallissa. Lisäksi työssä analysoitiin ansiotuloverotuksen kehitystä Suomessa ja verrattiin sitä muiden Pohjoismaiden ja Viron järjestelmiin.

Menetelmänä käytettiin laadullista vertailevaa analyysia, joka perustui ajankohtaiseen kirjallisuuteen, tilastotietoihin ja kansainvälisiin vertailuihin. Tutkimuksessa hyödynnettiin mm. marginaaliverotaulukoita, veroasteita ja Paretoparametria arvioitaessa Lafferin käyrän käytännön soveltuvuutta. Esimerkkilaskelmien ja kansainvälisen datan avulla työ havainnollistaa, missä määrin nykyinen verotusjärjestelmä saattaa olla Lafferin käyrän ns. laskevalla osuudella, jolloin korkea veroaste ei enää tuota lisätuloja vaan päinvastoin vähentää veropohjaa.

Johtopäätöksenä esitetään, että erityisesti keski ja suurituloisten marginaaliverotusta tulisi tarkastella uudelleen, jotta työn kannattavuus ja valtion verotuotot säilyisivät tasapainossa. Lafferin käyrä tarjoaa hyödyllisen työkalun ansiotuloverotuksen vaikutusten arviointiin, mutta sen soveltaminen edellyttää huolellista ymmärrystä kansantaloustieteestä ja käyttäytymisvaikutusten huomiointia. Työ tarjoaa pohjan jatkotutkimukselle veropolitiikan kehittämiseksi Suomessa.