Esteettömyyden parantamistarpeet vanhoissa julkisissa rakennuksissa: esteettömyyskartoitus Kotkan kaupungille

Abstract

Esteettömyyden merkitys rakennetussa ympäristössä kasvaa jatkuvasti niin sosiaalisesti kuin ekologisesti tarkasteltuna. Esteettömyysmääräysten koskiessa pääasiassa uudisrakennuksia ja luvanvaraisia muutostöitä, ovat vanhat rakennukset jääneet esteettömyyden huomioimisessa vähemmälle. Opinnäytetyössä tutkittiin esteettömyyden toteutumista vanhoissa julkisissa rakennuksissa. Tavoitteena oli selvittää esteettömyyden nykytilaa ja siinä ilmeneviä puutteita ja löytää keinoja, miten esteettömyyttä voidaan jatkossa parantaa. Tutkimuksessa esteettömyyttä tarkastellaan palveluiden saavutettavuuden näkökulmasta huomioiden liikkumis-, kuulo- ja näköesteisien henkilöiden tarpeet.

Teoriaosuudessa perehdyttiin kokonaisvaltaisesti esteettömyyden merkitykseen rakennetussa ympäristössä. Lisäksi tutustuttiin rakennetun ympäristön esteettömyyttä ohjaavaan lainsäädäntöön sekä ohjeistuksiin. Tiedonhankintamenetelmänä käytettiin strukturoitua havainnointia, joka pohjautuu Invalidiliiton ESKEH-esteettömyyskartoitusmenetelmään, jossa havaintoja verrataan esteettömyysmääräyksiin ja -suosituksiin perustuviin kriteereihin. Tutkimuskohteina oli viisitoista erilaista julkisessa käytössä olevaa rakennusta, jotka kaikki on rakennettu ennen nykyisen kaltaista esteettömyyslainsäädäntöä.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että esteettömyys toteutuu vanhoissa julkisissa rakennuksissa vaihtelevasti riippuen muun muassa rakennuksen iästä ja siihen tehdyistä korjauksista. Rakennuksiin tehdyt esteettömyysparannukset painottuvat liikkumisen näkökulmaan, kun taas aistiesteettömyyttä on huomioitu vähemmän. Monissa rakennuksissa esteettömyys on havaintojen mukaan vähintään kohtalaisella tasolla, mutta myös erilaisia puutteita esiintyy runsaasti. Havaintojen mukaan myös esteettömiksi tarkoitetuissa ratkaisuissa, kuten esteettömissä sisäänkäynneissä ja wc-tiloissa on toteutuksia, jotka eivät täytä esteettömyyskriteereitä. Näin ollen voidaan todeta, että kaikki rakennukset eivät ole yhdenvertaisesti saavutettavia kaikille ihmisryhmille.

Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa rakennusten esteettömyyden parantamiseen. Työ toimii samalla havainnollistavana esimerkkinä vanhojen julkisten rakennusten esteettömyydessä esiintyvistä puutteista sekä konkreettisena työkaluna esteettömyysparannusten kohdistamisessa oikeisiin asioihin.