Tietoturvan minimivaatimukset NIS2-direktiivin mukaisesti

Abstract

Päivitetty versio Euroopan unionin verkko- ja tietoturvadirektiivistä, NIS2-direktiivi, tuo aiempaa tiukempia ja laaja-alaisempia vaatimuksia kyberturvallisuudelle erityisesti kriittisillä toimialoilla. Direktiivi edellyttää organisaatioilta muun muassa riskienhallintaa, raportointivelvollisuuksia ja toimitusketjun turvallisuuden varmistamista. NIS2:n vaatimukset koskevat aiempaa useampia toimijoita ja palveluntarjoajia, joita ei aikaisemmin ole säädelty yhtä tarkasti. Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa NIS2-direktiivin asettamat tietoturvan minimivaatimukset sekä tunnistaa niihin liittyvät haasteet ja ratkaisut verkkolähteiden ja viranomaissivustojen pohjalta.

Yhtenä yleisenä haasteena havaittiin muutoksen laajuuden aliarviointi. NIS2 ei ole vain tekninen päivitys, vaan koko organisaation toimintaa muuttava sääntely. Tutkimuksen perusteella erityisesti organisaatiot, joilla ei ole aiempaa kokemusta NIS1-direktiivin toimeenpanosta, kohtaavat ongelmia. Suurimmat haasteet liittyvät teknologisiin ongelmiin, riittämättömiin resursseihin ja osaamisen puutteeseen.

Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että NIS2:n onnistunut käyttöönotto vaatii systemaattista suunnittelua, kattavaa nykytila-analyysiä ja hallintakehyksen luomista. Keskeisessä roolissa on myös organisaation laaja yhteistyö ja toimintakulttuurin kehittäminen, jossa jokainen työntekijä ymmärtää roolinsa tietoturvassa. Onnistunut toteutus edellyttää jatkuvaa arviointia ja sopeutumista muuttuviin uhkiin. Parhaiksi käytännöiksi vaatimusten täyttämisessä nousevat muun muassa ISO 27001 -standardin hyödyntäminen, Zero Trust -malli sekä säännölliset koulutukset.

The updated version of the European Union’s network and information security directive, the NIS2 Directive, introduces stricter and broader cybersecurity requirements, particularly for critical sectors. The directive requires organisations to manage risks, report incidents, and ensure the security of their supply chains. The requirements of NIS2 apply to a wider range of operators and service providers, including many that were not previously regulated in such detail. The aim of the thesis was to identify the minimum cybersecurity requirements introduced by the NIS2 Directive and to examine the related challenges and possible solutions based on online sources and official government websites.

One common challenge identified was the underestimation of the scope of change. NIS2 is not just a technical update but a regulation that affects the entire organisation’s operations. According to the research, organisations with no previous experience with the NIS1 Directive are more likely to face difficulties. The biggest challenges are related to technical issues, limited resources, and lack of expertise.

The findings of the thesis show that successful implementation of the NIS2 Directive requires systematic planning, a comprehensive analysis of the current situation, and the establishment of a governance framework. Cooperation across the organisation and the development of a cybersecurity-aware culture, where all employees understand their role in maintaining security, are also essential. Successful implementation must include continuous evaluation and adaptation to changing threats. Best practices identified include the use of the ISO 27001 standard, the Zero Trust model and regular staff training.