Muutoksen prosessi taidegrafiikassa
Ikimeri, Miia (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052616259
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052616259
Tiivistelmä
Elämän taitekohdassa syntyi vahva halu haastaa omia rajoja ja saada aikaan muutosta omaan taiteelliseen työskentelyyn. Lisäksi vahvistui halu tarkastella lähemmin omaa työskentelyprosessia.
Opinnäytetyössä tarkasteltiin taidegrafiikan kentällä tapahtuneita muutoksia, painottaen 2000-lukua ja tutustuttiin lähemmin joihinkin kokeilevan grafiikan työtapoihin. Tavoitteeksi opinnäytetyölle asetettiin menetelmällisten muutosten vaikutus omaan kuvalliseen ilmaisuuni sekä työtapojen ja ajattelun selkeyttäminen.
Menetelmäksi opinnäytetyöhön valittiin autoetnografinen tutkimusote, jonka avulla oli mahdollista tarkastella taitelijan omaa työskentelyprosessia. Tärkeimmiksi havaintoajankohdiksi nousivat, grafiikankurssien aikana syntynet pohdinnat ja päiväkirjamerkinnät sekä Solusumupuun-taiteilijaryhmän yhteisnäyttelyyn, keväällä 2025 esitettyjen teosten valmistusprosessi.
Tuloksena on nähtävissä, miten muutos syntyy pienin askelin raivaten tilaa itselleen. Muutos ei vienyt kaikkea mukanaan, mutta uuden oppiminen toi mukanaan mahdollisuuksia ja erilaisia toteutustapoja. Prosessi toi vastauksia tutkimuskysymyksiin ja havainnoiva ote toi näkyväksi tutkimusprosessia. Nämä asiat toivat työkaluja taiteilijan työhön ja taiteilijan identiteetin kasvuun. Johtopäätöksenä todettiin, että ajan antaminen ja keskittyminen taiteelliseen prosessiin synnytti tilaa uudelle luovuudelle. Taide syntyi aina sisäisestä pakosta, jossa prosessi oli lopputulosta tärkeämpää.
Opinnäytetyössä tarkasteltiin taidegrafiikan kentällä tapahtuneita muutoksia, painottaen 2000-lukua ja tutustuttiin lähemmin joihinkin kokeilevan grafiikan työtapoihin. Tavoitteeksi opinnäytetyölle asetettiin menetelmällisten muutosten vaikutus omaan kuvalliseen ilmaisuuni sekä työtapojen ja ajattelun selkeyttäminen.
Menetelmäksi opinnäytetyöhön valittiin autoetnografinen tutkimusote, jonka avulla oli mahdollista tarkastella taitelijan omaa työskentelyprosessia. Tärkeimmiksi havaintoajankohdiksi nousivat, grafiikankurssien aikana syntynet pohdinnat ja päiväkirjamerkinnät sekä Solusumupuun-taiteilijaryhmän yhteisnäyttelyyn, keväällä 2025 esitettyjen teosten valmistusprosessi.
Tuloksena on nähtävissä, miten muutos syntyy pienin askelin raivaten tilaa itselleen. Muutos ei vienyt kaikkea mukanaan, mutta uuden oppiminen toi mukanaan mahdollisuuksia ja erilaisia toteutustapoja. Prosessi toi vastauksia tutkimuskysymyksiin ja havainnoiva ote toi näkyväksi tutkimusprosessia. Nämä asiat toivat työkaluja taiteilijan työhön ja taiteilijan identiteetin kasvuun. Johtopäätöksenä todettiin, että ajan antaminen ja keskittyminen taiteelliseen prosessiin synnytti tilaa uudelle luovuudelle. Taide syntyi aina sisäisestä pakosta, jossa prosessi oli lopputulosta tärkeämpää.