3–6-vuotiaan lapsen omaohjaajatyöskentely turvakodissa

Abstract

Lähisuhdeväkivalta on ilmiö, joka liittyy tilastojen mukaan enenevissä määrin monen perheen ja lapsen elämään Suomessa. Lähisuhdeväkivallan kokeminen ja sille altistuminen vaikuttaa negatiivisesti lapsen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin stressin ja traumaattisen kriisin kokemisen myötä, ja lähisuhdeväkivaltakokemusten vaikutukset voivat näkyä lapsen elämässä vuosienkin päästä.

Suomessa turvakotipalvelu tarjoaa ympärivuorokautista asumista, palveluohjausta, kriisiapua ja tukea lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeville henkilöille. 3–6-vuotiaat lapset kuuluvat oleellisesti turvakotien asiakaskuntaan. Turvakodin arjessa työskentely toteutuu kuitenkin pitkälti aikuisten kanssa. Turvakodin asiakkaille nimetään omaohjaaja, jolla on suuri merkitys luottamusta rakentavana ja palveluun sitouttavana elementtinä. Omaohjaajan rooli asiakkaan prosessin edistäjänä mahdollistaa työn vaikuttavan kehittämisen. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Vantaan turvakoti ry. Lasten kanssa tehtävän työn kehittäminen on merkityksellistä toimeksiantajalle ja sidosryhmille palvelun tasalaatuisen toteutumisen kannalta.

Opinnäytetyö toteutettiin tammikuu-toukokuu 2025 välisenä aikana. Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda ohjeistus turvakodissa 3–6-vuotiaiden lasten omaohjaajatyöskentelyyn. Ohjeistuksen tarkoitus oli selkeyttää toimeksiantajaorganisaatiossa työskentelevien turvakodin ohjaajien lasten kanssa tehtävää työtä ja tukea tasalaatuisen palvelun toteuttamisessa. Tietoperusta koottiin aiheeseen liittyvien tutkimusten, lakien ja säädösten, ammattikirjallisuuden sekä sosiaali- ja terveysalan virallisten julkaisujen perusteella. Kehittämistyön tutkimuksellinen osuus toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä hyödyntäen ryhmämuotoisella teemahaastattelulla, jonka tiedoksiantajina toimivat turvakodin ohjaajat. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysilla.

Tuloksissa havaittiin, että 3–6-vuotiaan lapsen omaohjaajaprosessiin kuuluu perustyöskentely, jota voidaan toteuttaa lapsen asiakkuuden eri vaiheissa suunnitelmallisesta omaohjaustyöstä riippumatta, sekä suunnitelmallisen työn alku-, keski- ja lopetusvaiheet, jotka sisältävät syvällisempää työskentelyä lapsen kanssa myös vanhemman rooli lapsen tukijana huomioiden. Tulosten perusteella lapsen omaohjaaja voi edistää lapsen hyvinvointia turvakotijakson aikana mm. antamalla ikätasoisesti tietoa turvakodista ja siellä olemisen syistä sekä tukemalla lapsen turvallisuuden ja kohdatuksi tulemisen tunnetta. Opinnäytetyön tuotos eli ohjeistus 3–6-vuotiaan lapsen omaohjaajatyöskentelyyn luotiin tuloksiin sekä tietoperustaan nojaten. Kehittämisehdotukset liittyvät ohjeistuksen jatkokehittämiseen, lasten kanssa tehtävän työn seurantaan sekä vanhemmuuden tukemiseen lapsen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Domestic violence is a phenomenon that is increasingly affecting the lives of families and children in Finland. Experiencing and being exposed to domestic violence affects negatively a child’s physical and psychological well-being through stress and traumatic crisis, and the effect of these experiences can be visible in the child’s life even after years. In Finland the shelter services for victims of domestic violence offer around the clock housing, service guidance, crisis help and support for people who have experienced domestic violence or threat of it. Children aged 3 to 6 years old are a crucial part of a shelter’s clientele. However, the implementation of the work in the shelter focuses somewhat on adult clients. Each client of the shelter is assigned a personal counsellor, who has a great impact on building trust and helping the client to engage in the service. Therefore, personal counsellor’s role enables an effective way to develop the work. The client organization of this thesis was Vantaan turvakoti ry. Developing the work with children in an important task for a more consistent implementation of the service.

This thesis was carried out during January-May 2025. The goal of the thesis was to create instructions for the personal counsellors working with children aged 3 to 6 years old in a shelter. The purpose of the instructions was to clarify the implementation of the personal counsellors’ work with children and to help to provide more consistent service. The literature review for the thesis was gathered based on research, laws and regulations, professional literature and official publications related to social and health sector. The research was carried out utilizing qualitative research methods, and the data was gathered through a group thematic interview. The interview informants were counsellors working in the shelter. The data analysis was carried out using content analysis.

The results show that the personal counsellor's work with a 3- to 6-year-old child includes basic work that can be carried out at different stages during the child's stay at the shelter, regardless of the systematic working. The counsellor’s work also includes the starting, middle and ending phases of systematic working, which means more in-depth work with the child, also considering the parent's role as a supporter of the child. The results show that personal counsellor can promote the child's well-being during the time in the shelter, for example by providing age-appropriate information about the shelter and the reasons for being there, and by supporting the child's feeling of safety and being seen. The output of the thesis, i.e. instructions for personal counsellors for a child aged 3 to 6 years old, was created based on the results of the research and the literature review. Further research could be done e.g. for developing the instructions, monitoring the work process with children and supporting parenting to promote child well-being.