Esihenkilötyön kehittyminen kriisin ja muutoksen keskellä

Abstract

Kriisijohtaminen, yksilön ja organisaation resilienssi sekä jatkuvan muutoksen sietokyky ovat ajankohtaisia aiheita. Koronapandemia keväällä 2020 mullisti ja muutti työelämän, ja tämän yhteiskunnallisen kriisin aiheuttamat muutokset toimintaympäristössä ovat yhä nähtävillä. Koronapandemian laannuttua, ja pandemia-ajan päätyttyä kesällä 2023, kriisijohtaminen ja muutoksen sekä epävarmuuden sietäminen sekä sopeutumiskyky ovat yhä ajankohtaisia aiheita maailman haastavan turvallisuustilanteen sekä taloustilanteen epävarmuuden ja epävakaisuuden vuoksi.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia esihenkilötyötä kriisin keskellä, eli koronapandemian aikana. Työn tavoitteena oli kuvata, kuinka esihenkilöt kokivat omien esihenkilötaitojensa kehittyneen haastavassa toimintaympäristössä koronapandemian aikana, sekä millaisia haasteita ja kuormitustekijöitä he työssään esihenkilöinä kokivat. Tutkimuksen tavoitteena oli myös nostaa esille, millaisia oppeja ja oivalluksia johtamisen näkökulmasta esihenkilötyössä jäi tältä haastavalta ajanjakson ajalta yhä edelleen päivittäiseen käyttöön.

Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, ja tutkimuksessa noudatettiin fenomenologista tutkimusotetta. Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin, ja tutkimuksen aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimuksessa käytetty aineisto oli empiirinen, laadullinen haastatteluaineisto. Tutkimuksessa käytettyä aineistoa varten haastateltiin yhteen-sä seitsemää esihenkilöä, jotka työskentelivät esihenkilöasemassa kiinteistöpalvelualalla koronapandemian aikana sellaisille työntekijöille joilla ei ollut mahdollisuutta tehdä etätöitä.

Tutkimuksen merkittävämpänä tuloksena voidaan pitää lisääntynyttä ymmärrystä esihenkilöiden omasta kokemuksesta siitä, kuinka heidän esihenkilötaitonsa kehittyivät työskennellessä haastavissa tilanteissa ja toimintaympäristössä korona-aikana, sekä lisääntynyttä ymmärrystä siitä, millaisia haasteita ja kuormitustekijöitä esihenkilöt työssään kohtasivat, sekä tuosta ajasta tehtyjä oivalluksia johtamisessa. Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan toimivan viestinnän tärkeys tilanteessa, jossa henkilökohtainen kohtaaminen ja keskustelu ei ole mahdollista, sekä työskentelytapojen ja ihmisten kohtaamisen muutos sähköisten viestimien tullessa jäädäkseen, sekä esihenkilöiden työntekijöitään kohtaan kokeman arvostuksen kasvaminen, että esihenkilöiden työntekijöitään kohtaan kokeman luottamuksen lisääntyminen.