Rakenteet, tarinat ja toimijuus: Kriittinen diskurssianalyysi asunnottomuuden media- representaatioista
Pääkkönen, Minna (2025)
Pääkkönen, Minna
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052716898
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052716898
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tarkastelee, miten asunnottomuutta kehystetään suomalaisessa mediassa ja millaiset tekijät aktivoivat aiheesta käytävää keskustelua. Tutkimus perustuu kriittisen diskurssianalyysin menetelmään ja käsittelee kahta aineistotyyppiä: 40 toimituksellista mediatekstiä ja 30 sosiaalisen median julkaisua. Tutkimuskysymyksinä ovat: (1) miten asunnottomuutta kehystetään toimituksellisessa mediassa, ja (2) mitkä tekijät aktivoivat keskustelun aiheesta sekä toimituksellisessa että sosiaalisessa mediassa.
Aineistosta tunnistettiin neljä toistuvaa kehystystapaa: rakenteellinen, ratkaisukeskeinen, uhri-/stigmakeskeinen ja yksilövastuinen kehys. Rakenteellinen ja ratkaisukeskeinen kehystys painottuivat asiantuntijapuheessa ja järjestöviestinnässä, kun taas yksilövastuinen ja stigmaa vahvistava kehys oli yleisempi erityisesti iltapäivälehdistössä ja osin sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media toi esiin affektiivisia ja kokemuksellisia näkökulmia, joilla haastettiin toimituksellisen median neutraaliuden ihanne ja tarjottiin tilaa vaihtoehtoisille diskursseille.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että media ei ainoastaan kuvaa asunnottomuutta, vaan rakentaa aktiivisesti julkista ymmärrystä siitä. Kehystystavat vaikuttavat siihen, kenen ääni kuuluu ja millaisena asunnottomuus yhteiskunnassa nähdään. Media voi vahvistaa stigmaa tai edistää rakenteellista tietoisuutta – valinnoilla on merkitystä.
Opinnäytetyö tarjoaa suosituksia erityisesti Y-Säätiölle viestinnän kehittämiseksi siten, että empatian ja rakenteellisen näkökulman yhdistäminen voi lisätä vaikuttavuutta ja yhteiskunnallista keskustelua.
Aineistosta tunnistettiin neljä toistuvaa kehystystapaa: rakenteellinen, ratkaisukeskeinen, uhri-/stigmakeskeinen ja yksilövastuinen kehys. Rakenteellinen ja ratkaisukeskeinen kehystys painottuivat asiantuntijapuheessa ja järjestöviestinnässä, kun taas yksilövastuinen ja stigmaa vahvistava kehys oli yleisempi erityisesti iltapäivälehdistössä ja osin sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media toi esiin affektiivisia ja kokemuksellisia näkökulmia, joilla haastettiin toimituksellisen median neutraaliuden ihanne ja tarjottiin tilaa vaihtoehtoisille diskursseille.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että media ei ainoastaan kuvaa asunnottomuutta, vaan rakentaa aktiivisesti julkista ymmärrystä siitä. Kehystystavat vaikuttavat siihen, kenen ääni kuuluu ja millaisena asunnottomuus yhteiskunnassa nähdään. Media voi vahvistaa stigmaa tai edistää rakenteellista tietoisuutta – valinnoilla on merkitystä.
Opinnäytetyö tarjoaa suosituksia erityisesti Y-Säätiölle viestinnän kehittämiseksi siten, että empatian ja rakenteellisen näkökulman yhdistäminen voi lisätä vaikuttavuutta ja yhteiskunnallista keskustelua.
