Du måste skrämma publiken: En utforskning av skräckteater och intresset för det i Svenskfinland

Abstract

Syftet med mitt slutarbete är att undersöka hur mottagaren (det vill säga publiken) tar emot föreställningen Pickmans Modell inom genren skräck, eftersom genren är relativt obekant för den finlandssvenska teatervärlden.

I detta arbete skriver jag om skräckgenren generellt och på teaterscenen. Jag går in på och beskriver tre nivåer man kan skrämma publiken med: gross-out, horror och terror. Jag skriver om processen bakom min monologföreställning Pickmans Modell, en adaption av H. P. Lovecrafts novell Pickman’s Model (1927), och hur vi såg till att den blev en skräckpjäs genom användningen av de tre nivåerna nämnda ovan, och användningen av fysisk teater och ljudmattor. Jag analyserar en enkät om intresset för skräckteater i Svenskfinland. I Sammanfattningen funderar jag på vad lärt mig och vad jag kan förbättra till både pjäsen och enkäten.

Enkäten gavs till publikmedlemmarna som sett Pickmans Modell efter att de sett pjäsen. Frågorna kretsade kring deras relation till skräck från förut, om de interagerat med skräckgenren tidigare och genom vilken form av skräckmedia, om de tror att det finns ett intresse för skräckteater i Svenskfinland, och om de själva skulle vara intresserade att se på mera skräckteater i framtiden.

Enligt resultatet av enkäten hade majoriteten av enkätsvararna svarat att de skulle vilja se på mera skräckteater i framtiden. Hälften av svararna ansåg att de tyckte om skräck till en viss grad, andra hälften var neutrala eller tyckte inte om skräck. Majoriteten hade interagerat med skräckgenren från förr.

Opinnäytetyöni tarkoituksena on tutkia, miten vastaanottaja (eli yleisö) ottaa vastaan kahugenreeseen kuuluvan Pickmans Modell esityksen, koska genre on suhteellisen tuntematon suomenruotsalaiselle teatterimaailmalle.

Tässä työssä kirjoitan kauhugenrestä yleisesti sekä teatterinäyttämöllä. Kuvaan kolmea tasoa, joilla yleisöä voi pelotella: gross-out, horror ja terror. Kirjoitan prosessista monologiesitykseni Pickmans Modell:in takana, joka perustuu H. P. Lovecraftin novelliin Pickman's Model (1927), ja miten siitä tuli kauhunäytelmä yllä olevien kolmen tason käytön sekä fyysisen teatterin ja äänimattojen käytön myötä. Analysoin kyselyä kiinnostuksesta kauhuteatteriin ruotsinkielisessä Suomessa. Tiivistelmässä pohdin, mitä olen oppinut ja mitä voin parantaa sekä näytelmää että kyselyä.

Kysely annettiin yleisönjäsenille, jotka olivat nähneet Pickmans Modell:issa näytelmän. Kysymykset keskittyivät heidän aiempaan kauhusuhteeseensa, siihen, ovatko he olleet vuorovaikutuksessa kauhugenren kanssa aiemmin ja minkälaisen kauhumedian kautta, uskovatko he, että kauhuteatteri kiinnostaa Suomenruotsalaista yleisöä, ja olisivatko he itse kiinnostuneita näkemään lisää kauhuteatteria tulevaisuudessa.

Kyselyn tulosten mukaan suurin osa vastaajista olivat vastanneet, että he haluaisivat tulevaisuudessa nähdä enemmän kauhuteatteria. Puolet vastaajista olivat sitä mieltä, että he pitivät jonkinasteisesta kauhusta, toinen puoli oli neutraali tai ei pitänyt kauhusta. Enemmistö oli ollut vuorovaikutuksessa aiemmin kauhugenren kanssa.

The purpose of my final thesis is to examine how the recipient (i.e. the audience) receives the play Pickmans Modell within the genre of horror, since the genre is relatively unfamiliar to the Swedish-speaking Finnish theatre sphere.

In this work, I write about the horror genre in general and on the theatre stage. I describe three levels of how to scare the audience: gross-out, horror and terror. I write about the process behind my monologue performance Pickmans Modell, an adaptation of H. P. Lovecraft’s short story Pickman’s Model (1927), and how we ensured that it became a horror play through the use of the three levels mentioned above, and the use of physical theatre and sound mats. I analyse a survey about the interest in horror theatre in Swedish-speaking Finland. In the Summary, I reflect on what I learned and what I can improve on both the play and the survey.

The survey was given to the audience members who sat in on Pickmans Modell after they had seen the play. The questions revolved around their relationship to horror from before, whether they had interacted with the horror genre before and through which forms of media, whether they believed there was interest in horror theatre in Swedish-speaking Finland, and whether they themselves would be interested in seeing more horror theatre in the future.

According to the results of the survey, the majority of the survey respondents had answered that they would like to see more horror theatre in the future. Half of the respondents answered that they enjoyed horror to a certain extent, the other half were neutral or did not like horror. The majority had interacted with the horror genre before.