Hur upplever hbtqia+ personer deltagandet i sport? : en kvantitativ studie om regnbågspersoners erfarenheter av sporten i Österbotten

Abstract

Vardaglig fysisk aktivitet är viktigt för att den bidrar till både bättre fysisk och psykisk hälsa, men också till gemenskap och personlig utveckling. Trots detta är idrotten inte en trygg plats för alla. För hbtqia+ personer kan känslan av att inte passa in, utanförskap och diskriminering leda till att man slutar idrotta på grund av rädslan att inte kunna vara sig själv i sin sportgren.

I detta examensarbete undersökte jag hur regnbågspersoner upplever och har upplevt idrotten i Österbotten. Syftet med arbetet var att studera om hbtqia+ personer känt sig utanför eller diskriminerade inom idrotten, samt hur vi kan arbeta för att göra sportmiljön mer öppen och inkluderande. Eftersom det inte fanns tidigare forskning om detta ämne i Österbotten ville jag lyfta fram dessa erfarenheter och öka förståelsen genom en enkätundersökning.

Resultatet visar att många har upplevt att de inte riktigt passat in i idrottens normer och att diskriminering förekommit i form av skällsord och utanförskap. Majoriteten har dock inte upplevt diskriminering av de 23 som besvarade min enkät. Flertal av respondenterna delade också med sig av förslag på hur vi kan göra sporten mera inkluderande framöver.

Utöver regnbågspersoners erfarenheter i Österbotten handlar mitt examensarbete om idrottens normer, olika former av diskriminering samt dess konsekvenser. Examensarbetet ger även en inblick i hur situationen för hbtqia+ personer inom idrotten ser ut i Finland och i hela världen. Jag tar även upp relevanta lagar och två teorier, heteronormativitet och queerteorin.

Arkipäivän liikunta on tärkeää, sillä se edistää sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia, mutta myös yhteisöllisyyttä ja henkilökohtaista kehitystä. Tästä huolimatta urheilu ei valitettavasti ole kaikille turvallinen tila. Hlbtqia+ henkilöille tunne siitä, ettei sovi joukkoon, ulkopuolisuus ja syrjintä voivat johtaa siihen, että liikunta jää kokonaan pois usein pelon vuoksi siitä, ettei voi olla oma itsensä urheiluharrastuksessaan.

Tässä opinnäytetyössä tutkin, miten sateenkaarivähemmistöihin kuuluvat henkilöt kokevat ja ovat kokeneet urheilun Pohjanmaalla. Työn tarkoituksena oli selvittää, ovatko hlbtqia+- henkilöt kokeneet ulkopuolisuutta tai syrjintää urheilussa, sekä kuinka urheilukulttuuria voidaan kehittää avoimemmaksi ja inklusiivisemmaksi. Koska aiheesta ei ole aiempaa tutkimusta Pohjanmaan alueella, halusin nostaa esiin näitä kokemuksia ja lisätä ymmärrystä kyselytutkimuksen avulla.

Kyselyyn vastasi 23 henkilöä, ja tulokset osoittivat, että moni ei koe sopivansa urheilun normeihin. Syrjintää esiintyi muun muassa nimittelyn ja sosiaalisen ulkopuolisuuden muodossa. Suurin osa vastaajista ei kuitenkaan kertonut kokeneensa suoraa syrjintää. Useat vastaajat jakoivat myös hyviä ehdotuksia siitä, miten urheilusta voidaan tehdä aiempaa inklusiivisempaa.

Opinnäytetyössä käsitellään lisäksi urheilun normeja, erilaisia syrjinnän muotoja ja niiden seurauksia sekä hlbtqia+ henkilöiden tilannetta urheilussa Suomessa ja maailmanlaajuisesti. Työssä tuodaan esiin myös aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä ja teoriaa, kuten heteronormatiivisuutta ja queer-teoriaa.

Everyday physical activity is important as it contributes not only to improved physical and mental health, but also to a sense of community and personal development. Despite this, sports are unfortunately not a safe space for everyone. For lgbtqia+ individuals, the feeling of not fitting in, experiences of exclusion or discrimination may lead them to quit sports altogether often out of fear of not being able to be themselves within their sport.

This thesis explores how rainbow people experience and have experienced sports in the Ostrobothnia region. The aim of the study was to find out whether lgbtqia+ individuals have felt excluded or discriminated against in sports, and how we can work towards creating a more open and inclusive sporting environment. As there is no prior research on this subject in Ostrobothnia, I wanted to highlight these experiences and increase understanding through a survey.

The survey was answered by 23 participants. The results show that many felt they did not fully fit into the norms of the sports world. Discrimination occurred, including name-calling and social exclusion. However, most respondents did not report having experienced direct discrimination. Several participants also shared valuable suggestions for how sports can become more inclusive in the future.

In addition to the experiences of rainbow individuals in Ostrobothnia, the thesis discusses the norms of sports, different forms of discrimination and their consequences, as well as the situation for lgbtqia+ people in sports both in Finland and globally. The work also includes relevant legislation and theories such as heteronormativity and queer theory.