Lapsen ykköstyypin diabeteksen vaikutus huoltajien psyykkiseen hyvinvointiin

Abstract

Suomessa noin 400 alle 16-vuotiasta sairastaa ykköstyypin diabetesta ja vuosittain 500–600 alle 15-vuotiasta sairastuu. Lapsen pitkäaikaissairauden puhjetessa sekä lapsen että huoltajan arki muuttuu. Huoltajien kyky sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen vaikuttaa myös sairastuneeseen lapseen ja muihin perheenjäseniin. Huoltaja voi hoidon intensiivisemmässä vaiheessa joutua uhraamaan aikaa esimerkiksi omasta työelämästään, sosiaalisista suhteista tai riittävästä yöunesta. Tämä vaikuttaa heidän psyykkiseen hyvinvointiinsa ja jaksamiseen.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla, miten lapsen sairastuminen ykköstyypin diabetekseen vaikuttaa psyykkisesti huoltajiin ja millaista tukea he tarvitsevat omaan jaksamiseensa. Tavoitteena oli tuottaa olemassa olevien tutkimusten perusteella tietoa huoltajien kokemuksista lapsen sairastuessa ykköstyypin diabetekseen, jota voi hyödyntää esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ja opiskelijat, jotka työssään ohjaavat diabeetikkolasten huoltajia. Opinnäytetyö voi myös tarjota sairastuneiden lasten perheille tietoa ja tukea omaan kokemukseensa. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta englanninkielisestä tutkimuksesta, jotka analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

Tuloksista nousi esille se, että huoltajat kokivat stressiä ja ahdistusta varsinkin heti lapsen diagnoosin jälkeen. Silloin he toivoivat vahvaa emotionaalista tukea ja rauhoittelua, jotta he kykenivät ottamaan vastaan hoito-ohjeita. Hypoglykemian pelko ja tarve olla jatkuvasti valppaana aiheutti unen puutetta ja hoitoväsymystä. Toissijaisia hoitajia oli vaikea löytää ja kouluttaa. Huoltajat toivoivat käytännön ohjausta suoraan ammattilaisilta. Vertaistuen toimivuus hoidon alussa jakoi mielipiteitä huoltajien kesken.

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että lapsen ykköstyypin diabetes vaikuttaa merkittävästi huoltajan psyykkiseen hyvinvointiin ja he tarvitsevat käytännön ohjausta sekä emotionaalista tukea alan ammattilaisilta. Tuen tulisi olla oikein ajoitettua ja perheiden tarpeiden mukaan räätälöityä.