Koreografia tarinankertojana musikaalissa : missä ja miten koreografia vaikuttaa?

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin koreografiaa tarinankertojana musikaalissa. Aiheesta on valitettavan vähän kirjoitettua tietoa tai tutkimusta, varsinkin suomeksi, joten aiheen käsittely on tarpeellista musikaalien moninaisten tarinankerronnallisten mahdollisuuksien ymmärtämiseksi. Työn tarkoituksena oli nostaa musikaalien arvoa syvällisenä ja moniulotteisena taidemuotona sekä antaa materiaalia musikaalien koreografioiden tulkitsemisen helpottamiseksi. Koreografiat ovat musikaaleissa jokseenkin aliarvostettu osa-alue, jonka laajuutta ja tarinankerronnan keinoja ei ainakaan yleisessä keskustelussa tai arvosteluissa erityisesti tunneta.

Opinnäytetyö tehtiin kvalitatiivisena tutkimuksena, ja se perustui kahteen pääasialliseen lähteeseen: kahden suomalaisen musikaalikoreografin haastatteluihin sekä Dustyn Martinrichin ja Bhoebe Rumseyn toimittamaan kirjaan. Haastateltavina toimivat koreografit Markku Nenonen ja Reija Wäre. Näiden lisäksi tukena käytettiin myös muita lähteitä. Opinnäytetyössä tehtiin suppea katsaus musikaalien syntymiseen, jotta voidaan ymmärtää, miten koreografioiden tarinankerronnallinen funktio on kehittynyt siihen, mitä se nykyään on. Työssä keskityttiin niihin musikaalihistorian vaiheisiin, jotka lähteiden perusteella ovat olleet koreografisen tarinankerronnan kannalta merkityksellisiä. Tästä syystä suuri osa musikaalien historiaa jäi tässä työssä kuitenkin käsittelemättä.

Rajauksesta huolimatta aihe on laaja ja monisyinen. Opinnäytetyössä pyrittiin käsittelemään aihetta mahdollisimman monipuolisesti ja kokonaisesti, mutta valintoja täytyi tehdä siitä, mihin aiheen alueisiin keskityttiin. Pyrkimyksenä oli, että työ voisi toimia jonkinlaisena suomenkielisenä avauksena koreografioista tarinankertojana musikaaleissa. Aiheesta pyrittiin esittelemään sellaisia puolia, joista musikaaleja vähemmän tunteva lukija voisi saada uutta näkökulmaa ja joiden avulla musikaaleihin perehtyneempi lukija voisi syventää tietämystään. Koreografioiden tarinankerronnalliset mahdollisuudet ja keinot ovat laajat, ja koreografiaa voi olla musikaalissa enemmän kuin ensisilmäyksellä uskoisikaan.

This thesis focuses on choreography as a storyteller in musicals. There is very little research material on the subject, especially in Finnish, so it was necessary to look into the subject to make it more accessible. The purpose of this study was to give insight to choreographies as storytellers in musicals and to raise the value of musicals as meaningful artform. Choreographies in musicals are somewhat underrated, so it is important to bring awareness around the subject.

The study is mainly based on two interviews with choreographers Markku Nenonen and Reija Wäre and a book by Dustyn Martinrich and Phoebe Rumsey. The thesis also includes some background on the history of musicals. Musicals have a broad history, so only a limited part of the history of musicals is covered.

This thesis should provide a starting point for further study in choreographic storytelling in musicals in Finland. According to the results, the abilities of choreographic storytelling are broad and there might be more choreography in a musical than one might at first think.