Peltoheitosta sekundaarilehdoksi : prosessimalli metsityskohteiden tunnistamiseen
Koskinen, Anna (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052716749
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052716749
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä etsittiin uusia toimintatapoja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Työssä selvitettiin, miten paikkatietoaineistoista voidaan tunnistaa kohteita, jotka sopivat uudelleen lehdoiksi metsitettäväksi. Lisäksi luotiin prosessimalli näiden kohteiden etsimiseen.
Luodussa prosessimallissa esitellään kohdehakujen rakentamisen vaiheet sopivien paikkatietoaineistojen valinnasta hakutulosten luotettavuuden arviointiin. Prosessimallin avulla kohdehaut ovat toistettavissa ja sovellettavissa.
Opinnäytetyössä toteutetuissa kohdehauissa löydettiin runsas joukko uudelleen lehdoksi metsitettäviä kohteita Pirkanmaalta. Hakuprosessilla löydettyjen kohteiden sopivuutta arvioitiin visuaalisella kartta- ja ilmakuvatarkastelulla sekä maastotarkastuksilla. Löydetyt kohteet luokiteltiin metsityspotentiaalin laadun mukaan. Työn tilaajalle tuotettiin lista mahdollisista metsityskohteista jatkokäyttöä varten.
Työn tärkein johtopäätös oli, että paikkatietoaineistoja yhdistelemällä voidaan tunnistaa sekundaarilehdoksi sopivia kohteita. Paikkatietohakujen tuottamien tulosten oikeellisuus täytyy kuitenkin varmistaa visuaalisella tarkastelulla, jonka jälkeen voidaan vielä tehdä maastokäynti. Lopullinen päätös sekundaarilehdon perustamisesta voidaan tehdä, kun maanomistaja on sitoutunut hankkeeseen, metsitys tukee alueen ominaispiirteiden kehitystä ja lisää luonnon monimuotoisuutta.
Sekundaarilehdon perustaminen on hyvä lisäkeino ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Sekundaarilehdon hyödyt ovat merkittävimpiä silloin, kun sekundaarilehto liitetään osaksi jo olemassa olevien lehtojen ketjua.
Työn tilaajana on Suomen Metsäkeskuksen hallinnoima Vauhtia talousmetsien luonnonhoitoon Pirkanmaalla -hanke.
Luodussa prosessimallissa esitellään kohdehakujen rakentamisen vaiheet sopivien paikkatietoaineistojen valinnasta hakutulosten luotettavuuden arviointiin. Prosessimallin avulla kohdehaut ovat toistettavissa ja sovellettavissa.
Opinnäytetyössä toteutetuissa kohdehauissa löydettiin runsas joukko uudelleen lehdoksi metsitettäviä kohteita Pirkanmaalta. Hakuprosessilla löydettyjen kohteiden sopivuutta arvioitiin visuaalisella kartta- ja ilmakuvatarkastelulla sekä maastotarkastuksilla. Löydetyt kohteet luokiteltiin metsityspotentiaalin laadun mukaan. Työn tilaajalle tuotettiin lista mahdollisista metsityskohteista jatkokäyttöä varten.
Työn tärkein johtopäätös oli, että paikkatietoaineistoja yhdistelemällä voidaan tunnistaa sekundaarilehdoksi sopivia kohteita. Paikkatietohakujen tuottamien tulosten oikeellisuus täytyy kuitenkin varmistaa visuaalisella tarkastelulla, jonka jälkeen voidaan vielä tehdä maastokäynti. Lopullinen päätös sekundaarilehdon perustamisesta voidaan tehdä, kun maanomistaja on sitoutunut hankkeeseen, metsitys tukee alueen ominaispiirteiden kehitystä ja lisää luonnon monimuotoisuutta.
Sekundaarilehdon perustaminen on hyvä lisäkeino ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Sekundaarilehdon hyödyt ovat merkittävimpiä silloin, kun sekundaarilehto liitetään osaksi jo olemassa olevien lehtojen ketjua.
Työn tilaajana on Suomen Metsäkeskuksen hallinnoima Vauhtia talousmetsien luonnonhoitoon Pirkanmaalla -hanke.