Toimintaterapeuttien näkemykset lasten ja nuorten ruutuajasta ja sen vaikutuksista arjen toimintoihin

Abstract

Älylaitteet ovat lisääntyneet nopeasti miltei jokaisen ihmisen käyttöön ja yhä nuoremmat viettävät aikaa ruutujen ääressä. Juuri lasten ja nuorten ruutuaika on herättänyt pohdintaa. Ruutuajoista on tehty suositukset, mutta harvoin niitä noudatetaan. Ruutujen sisältö on luotu koukuttaviksi, jonka vuoksi niitä käytettäessä ajantaju katoaa, ja muu toiminta voi jäädä tekemättä. Toisaalta älylaitteet voivat edistää oppimista ja ylläpitää ystävyyssuhteita.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kyselyn avulla kartoittaa lasten ja nuorten parissa työskentelevien toimintaterapeuttien näkemyksiä lasten ja nuorten ruutuajasta, sekä kuvata, miten ruutuaika vaikuttaa lasten ja nuorten toimintoihin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa ja lisätä keskustelua ruutuajan hyödyistä ja haitoista toimintaterapeuttien keskuudessa. Lisäksi tavoitteena oli lisätä tietoisuutta mahdollisista keinoista vähentää ruutuajan haittavaikutuksia ja toisaalta tuoda esiin ideoita, miten digitaalisia laitteita voisi hyödyntää. Tavoitteena oli myös selvittää vanhempien ruutuajan ja lasten ja nuorten ruutuajan välistä yhteyttä toimintaterapeuttien kokemuksien mukaan.

Opinnäytetyö toteutettiin kyselynä, johon toimintaterapeutit saivat vastata anonyymina. Kysely toteutettiin. Webropol-alustalla. Kyselyssä oli 15 kysymystä, jotka olivat suljettuja, avoimia ja monivalintakysymyksiä. Kyselyyn osallistui 82 toimintaterapeuttia ympäri Suomen. Kyselyn avulla selvitettiin aiheeseen liittyviä taustoja, ruutuajan yhteyttä toiminnalliseen osallistumiseen, ruudun aiheuttamia vaikutuksia toimintaterapiassa sekä vanhempien ruutuajan ja lasten ja nuorten ruutuajan yhteyttä. Lisäksi kyselyn lopussa oli vapaaehtoinen vapaa sana -kenttä.

Kyselystä selvisi, että toimintaterapeutit kokevat ruutuajan enemmän negatiivisena kuin positiivisena osana lasten ja nuorten arkea. Ruutuajalla nähtiin olevan pääosin negatiivista vaikutusta eri toimintoihin ja taitoihin. Ruutuajan koettiin vaikuttavan positiivisesti eniten ystävyyssuhteisiin. Vanhempien ruutuajan ja lasten ja nuorten ruutuajan välillä nähtiin yhteys.

Opinnäytetyön kysely loi yleiskattavan kuvauksen lasten ja nuorten toiminnoista ja miten ruutuaika vaikuttaa niihin. Ruutuaikaa toimintaterapian näkökulmasta olisi hyvä tutkia lisää.

Smart devices have rapidly become part of nearly everyone's daily life, and increasingly younger children are spending time in front of screens. The screen time of children and adolescents has raised concern and discussion. Although recommendations regarding screen time have been established, they are rarely followed. The content of media is designed to be addictive, which often leads to a loss of time perception and neglect of other activities. On the other hand, smart devices can also support learning and help maintain friendships.

The aim of this thesis was to reach as many occupational therapists as possible working in the field of pediatric and youth rehabilitation across Finland. The objective was to explore and produce knowledge about the connection between screen time and the functional participation of children and adolescents from the perspective of occupational therapists.

The thesis was carried out as a survey, which occupational therapists could answer anonymously. The survey was conducted using the Webropol platform. It consisted of 15 questions, including closed, open-ended, and multiple-choice questions. A total of 82 occupational therapists participated in the survey. The survey investigated background factors related to the topic, the connection between screen time and functional participation, the impact of screens in occupational therapy, and the relationship between parents' screen time and that of their children and adolescents. Additionally, there was an optional open comment field at the end of the survey.

The survey revealed that occupational therapists perceive screen time more as a negative than a positive part of children’s and adolescents’ everyday lives. Screen time was seen to have mostly negative effects on various activities and skills. The most positively affected area was perceived to be friendships. A connection was observed between parents’ screen time and that of children and adolescents.

The thesis provided an overall description of children’s and adolescents’ occupations and how screen time affects them. It would be beneficial to further study screen time from the perspective of occupational therapy.