Käyttövesiverkoston riskianalyysi elintarviketeollisuudessa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin elintarviketehtaan käyttövesiverkoston riskitekijöitä ja niiden hallintaa tuoteturvallisuuden näkökulmasta. Tavoitteena oli tunnistaa kriittisimmät verkostoon liittyvät riskit ja arvioida niiden hallittavuutta soveltamalla FMEA-menetelmää elintarviketeollisuuden toimintaympäristöön.

Työ toteutettiin toimeksiantona Saarioinen Oy:n Huittisten tehtaalla, ja se pohjautui aiempaan tekniseen kartoitukseen sekä tehtaan käytännön toimintaan. Riskit arvioitiin elintarviketeollisuuteen mukautetulla pisteytysmallilla, ja ne jaoteltiin viiteen pääryhmään: mikrobiologisiin, kemiallisiin, teknisiin, toiminnallisiin ja poikkeustilanteisiin liittyviin uhkiin.

Analyysin tuloksena laadittiin priorisoitu kehitysehdotuslista, joka sisältää teknisiä ja toiminnallisia ratkaisuja riskien vähentämiseksi. Erityisesti seisovan veden, takaisinvirtauksen ja käyttötaukojen hallintaan liittyvät kohteet osoittautuivat kriittisimmiksi. Toimenpide-ehdotuksiin sisältyvät muun muassa automaattihuuhtelut, venttiilisuojaukset ja käyttöönottomenettelyiden tarkentaminen.

Opinnäytetyö osoittaa, että FMEA on sovellettavissa oleva ja hyödyllinen menetelmä käyttövesiverkoston riskienhallintaan elintarviketeollisuudessa. Tulokset tukevat Saarioinen Oy:n kehitystyötä ja tarjoavat sovellettavia ratkaisuja myös muille alan toimijoille.

This thesis examines the risk factors associated with a process water distribution network in a food production environment, with the aim of identifying the most critical hazards and evaluating their manageability. The objective was to apply the Failure Mode and Effects Analysis (FMEA) methodology within the context of food industry operations and hygiene safety.

The work was commissioned by Saarioinen Oy and focused on the internal water distribution system of its Huittinen production facility. A tailored evaluation model was developed to suit the operational requirements of the food industry. Risks were categorised into five main groups: microbiological, chemical, technical, operational, and external/emergency related.

The analysis resulted in a prioritised set of technical and procedural improvement proposals designed to reduce the probability and improve the detectability of critical risks. Issues related to stagnant water, backflow, and the management of systems after production breaks were identified as particularly significant. Recommended actions included automatic flushing systems, backflow protection, and clarified start-up procedures.

The thesis demonstrates that FMEA is both applicable and beneficial in managing risks related to process water distribution networks in the food industry. The findings support the development efforts of Saarioinen Oy and offer scalable solutions for other operators in the sector.