Vuorovaikutusta museossa : ryhmätoiminnan tuottaminen muistisairaille ja läheisille, esimerkkinä Tatamuri® museossa -taideryhmätoiminta

Abstract

Kulttuurihyvinvoinnin alaan liittyvän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia Tatamuri® museossa -taideryhmätoiminnan avulla, mitkä tekijät rikastavat muistisairaiden ja läheisten vuorovaikutusta. Tavoitteena oli tarjota työkaluja museopedagogiseen yleisötyöhön ja kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen. Tulevaisuudessa museoiden yhteiskunnalliseen rooliin kuuluu yhä enemmän huomioida ja tukea ihmisiä, jotka ovat vaarassa kokea ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä. Tutkimus tehtiin analysoimalla taideryhmään osallistuneiden ja toiminnan toteuttajien haastatteluita sekä tutkimuksen tekijän omia havaintoja. Tutkimuskirjallisuuden avulla luotiin kokonaiskuva muistisairaille ja läheisille museoissa tarjotuista ryhmätoiminnoista ja niiden vaikutuksista. Vuorovaikutuksen rikastumiseen vaikuttivat muistisairaan ja läheisen osallistuminen yhdessä, ryhmäytyminen, itseilmaisu ja toimijuus. Vertaistuki sekä ohjaajien taidot fasilitoida taiteen tekemistä ja vuorovaikutusta lisäsivät osallistujien empaattisia ajatuksia itseä ja muita kohtaan. Ohjaajien ja museon henkilökunnan kunnioittava ja avoin asenne sekä kohtaamis- ja tunnetaidot lisäsivät osallistujien turvallisuuden tunnetta. Hyvän suunnittelun lisäksi joustava ja soveltava työskentelytapa pohjusti turvallista ilmapiiriä.

The aim of the thesis was to investigate, through the Tatamuri® museum art group activity, which factors enrich the interaction between people with memory disorders and their family caregivers. The goal was to provide tools for museum pedagogical audience work and the promotion of cultural wellbeing. In the future, the societal role of museums will increasingly include considering and supporting people who are at risk of experiencing exclusion and loneliness. The research was conducted by analyzing interviews with participants of the art group and the implementers of the activity, as well as the researcher's own observations. Research literature was used to create an overall picture of group activities offered in museums for people with memory disorders and their family care givers, and their effects. The enrichment of interaction was influenced by the joint participation of the person with a memory disorder and family caregiver, group formation, self-expression, and agency. Peer support and the facilitators' skills in guiding art creation and interaction increased participants' empathetic thoughts towards themselves and others. The respectful and open attitude of the facilitators and museum staff, along with their encounter and emotional skills, enhanced participants' sense of safety. In addition to good planning, a flexible and adaptable working approach laid the foundation for a safe atmosphere.