Luomutuotannon kasvua rajoittavat tekijät Etelä-Savossa
Rahikainen, Elina (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052717052
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052717052
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkasteltiin luomutuotannon kasvua rajoittavia tekijöitä Etelä-Savon alueella. Tavoitteena oli tuottaa tietoa luomutuotannon kasvun haasteista sekä selvittää, mitkä ovat luomutuotannon kasvua merkittävimmin rajoittavia tekijöitä. Lisäksi työssä pohdittiin, millaisin keinoin luomun kiinnostavuutta voitaisiin parantaa viljelijöiden näkökulmasta. Työn tilaajana toimi Etelä-Savon ELY-keskus.
Luomutuotanto on valvottu ruoantuotantotapa ja laatujärjestelmä, jossa huomioidaan laajasti ympäristön, ihmisten ja eläinten hyvinvointi. Sen tuotantoehdot ovat tavanomaista tuotantotapaa tiukemmat, ja tuotantoa valvotaan luomun luotettavuuden varmistamiseksi. Luomutuotanto on kasvanut voimakkaasti 2000-luvun alusta maailmanlaajuisesti, myös Suomessa. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä neljäsosa EU:n maatalousmaasta on luomutuotannon piirissä. Luomupeltoalan määrä oli Suomessa suurimmillaan vuonna 2022, jolloin se vastasi 15 prosentin osuutta kaikesta maatalousmaasta. Tämän jälkeen luomun kasvu Suomessa pysähtyi, ja luonnonmukaisessa tuotannossa olevan maatalousmaan määrä laski vuodessa jopa kahdeksan prosenttia. Samanlainen kehitys on nähtävissä Etelä-Savossa, jossa myös luomutilojen määrässä tapahtui merkittävä pudotus vuonna 2023. Vuonna 2024 Etelä-Savon luomutuotannossa olevan maatalousmaan osuus kattoi hieman alle 17 prosenttia maatalousmaasta.
Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Haastateltaviksi valittiin neljä Etelä-Savon alueella toimivaa viljelijää sekä kaksi luomun parissa asiantuntijaroolissa työskentelevää henkilöä. Haastattelut toteutettiin keväällä 2025.
Tutkimustuloksista selvisi, että merkittävimpiä ongelmia luomutuotannossa ovat yleisesti byrokratia ja luomutuotteista saatava hinta. Suuriksi haasteiksi koetaan myös liian suuret luomuvalvonnan tarkastusmaksut sekä vaatimus tuottaa vähintään 30 prosentilla luomusitoumusalasta myyntikasveiksi luettavia kasveja. Luomutuotannon kasvun esteenä on se, että viljelijät eivät yleisesti koe luomutuotantoon siirtymistä kiinnostavana ja kannattavana vaihtoehtona. Tärkeimpinä kehityskohteina nähdään byrokratian purkaminen, joustavuuden lisääminen, luomumarkkinoiden kehittäminen ja taloudellisten kannusteiden lisääminen. Etelä-Savon alueellisesta näkökulmasta esiin nousi joitakin kehitysehdotuksia, mutta pääosin esiin nostetut ongelmat vaikuttavat yhteisesti EU:n tai koko Suomen tasolla.
Luomutuotanto on valvottu ruoantuotantotapa ja laatujärjestelmä, jossa huomioidaan laajasti ympäristön, ihmisten ja eläinten hyvinvointi. Sen tuotantoehdot ovat tavanomaista tuotantotapaa tiukemmat, ja tuotantoa valvotaan luomun luotettavuuden varmistamiseksi. Luomutuotanto on kasvanut voimakkaasti 2000-luvun alusta maailmanlaajuisesti, myös Suomessa. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä neljäsosa EU:n maatalousmaasta on luomutuotannon piirissä. Luomupeltoalan määrä oli Suomessa suurimmillaan vuonna 2022, jolloin se vastasi 15 prosentin osuutta kaikesta maatalousmaasta. Tämän jälkeen luomun kasvu Suomessa pysähtyi, ja luonnonmukaisessa tuotannossa olevan maatalousmaan määrä laski vuodessa jopa kahdeksan prosenttia. Samanlainen kehitys on nähtävissä Etelä-Savossa, jossa myös luomutilojen määrässä tapahtui merkittävä pudotus vuonna 2023. Vuonna 2024 Etelä-Savon luomutuotannossa olevan maatalousmaan osuus kattoi hieman alle 17 prosenttia maatalousmaasta.
Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Haastateltaviksi valittiin neljä Etelä-Savon alueella toimivaa viljelijää sekä kaksi luomun parissa asiantuntijaroolissa työskentelevää henkilöä. Haastattelut toteutettiin keväällä 2025.
Tutkimustuloksista selvisi, että merkittävimpiä ongelmia luomutuotannossa ovat yleisesti byrokratia ja luomutuotteista saatava hinta. Suuriksi haasteiksi koetaan myös liian suuret luomuvalvonnan tarkastusmaksut sekä vaatimus tuottaa vähintään 30 prosentilla luomusitoumusalasta myyntikasveiksi luettavia kasveja. Luomutuotannon kasvun esteenä on se, että viljelijät eivät yleisesti koe luomutuotantoon siirtymistä kiinnostavana ja kannattavana vaihtoehtona. Tärkeimpinä kehityskohteina nähdään byrokratian purkaminen, joustavuuden lisääminen, luomumarkkinoiden kehittäminen ja taloudellisten kannusteiden lisääminen. Etelä-Savon alueellisesta näkökulmasta esiin nousi joitakin kehitysehdotuksia, mutta pääosin esiin nostetut ongelmat vaikuttavat yhteisesti EU:n tai koko Suomen tasolla.