Yhteisöllisyys etätiimissä: systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Yhteisöllisyys on ajankohtainen aihe lisääntyvän etätyön aikakaudella. Tarve yhteisöllisyyteen ei vähene etätyössä, joten sosiaalisesti kestävän työelämän kannalta on tärkeää ratkaista, miten ollaan yhdessä etänä ja miten esihenkilö voi edesauttaa myönteisen yhteisöllisyyden kehittymistä.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia yhteisöllisyyttä etätiimeissä esihenkilötyön näkökulmasta. Tutkimuksen käytännöllisenä tavoitteena oli tuottaa tiimien esihenkilöille tietoa yhteisöllisyyden merkityksestä etätiimeissä sekä tietoa yhteisöllisyyttä vahvistavista ja kehittävistä toimista. Tämä mahdollistaa uusien toimintatapojen tunnistamisen ja parhaiden käytäntöjen valitsemisen. Toisena tavoitteena oli vakiinnuttaa etäyhteisöllisyyden termin käyttöä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistona oli yksitoista (n=11) vuosina 2021–2024 julkaistua vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, jotka käsittelivät yhteisöllisyyttä etätiimeissä eri näkökulmista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä, joka alkoi aineistolähtöisesti ja jatkui teoriasidonnaisesti.

Tutkimustulosten mukaan etäyhteisöllisyyttä edisti valmentava ja palveleva johtamistyyli, jossa korostuu empatia ja yksilöllinen esihenkilön tuki. Esihenkilön tukea tarvitaan myös tiimin yhteistyön edistäjänä sekä ryhmän yhdessäolon mahdollistajana. Etäyhteisöllisyyden rakentuminen edellyttää epämuodollisia kohtaamisia. Osaamisessa korostuu erityisesti teknologinen osaaminen ja vuorovaikutusosaaminen. Yhdessäolo etänä vaatii perinteistä kasvokkaista yhdessäoloa enemmän suunnitelmallisuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja systemaattisuutta eli rakenteita. Etätiimin esihenkilöön kohdistui paljon odotuksia yhteisöllisyyden suhteen.

Tutkimustulosten ja teoreettisen tietoperustan pohjalta voitiin muodostaa käsitys yhteisöllisyyden elementtien painottumisesta etätyössä. Yhteisöllisyyden ja etäyhteisöllisyyden elementit ovat samoja molemmissa työmuodoissa mutta niiden painottuminen ja vaatimukset esihenkilötyölle ovat erilaiset. Vuorovaikutus teknologian välityksellä ja spontaaniuden vähyys ovat suurimmat erot työmuotojen välillä. Yhteisöllisyys voi muodostua vahvaksi ilman esihenkilön ohjausta läsnätyössä mutta katsauksen tulosten mukaan näin ei käy etätiimissä, jossa yhteisöllisyys edellyttää aina tarkoituksenmukaisia toimia. Tutkimusta voidaan hyödyntää laajasti erilaisissa etätyöyhteisöissä kehitettäessä tiimin yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä.