Osatyökykyisen työttömän asiakkaan kuntoutumisvalmiuden tunnistaminen: kyselytutkimus työvoimaviranomaisille

Abstract

Nykyisessä hallitusohjelmassa on työllisyysasteen noston yhteydessä huomioitu myös osatyökykyisten työttömien asiakkaiden pääsy työkykyä edistävien palveluiden piiriin. Työvoimaviranomaisten tekemän palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä kiinnitetään huomiota muun muassa asiakkaan työ- ja toimintakyvyn ongelmiin sekä kuntoutustarpeeseen. Havaittu kuntoutustarve ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin asiakkaan itsensä kokema kuntoutumisvalmius, joka jää monesti palvelutilanteissa vähälle huomiolle tai kokonaan tunnistamatta. Kuntoutumisvalmius osoittaa asiakkaan tietoisuutta omasta tilanteestaan, kykyä ja halua hakeutua sekä osallistua sopivaan ammatillisen kuntoutuksen palveluun. Kuntoutumisvalmiuden asiantunteva tunnistaminen johtaa parhaimmillaan oikea-aikaisesti käynnistyvään ammatilliseen kuntoutukseen, joka edistää työttömän asiakkaan työelämään paluuta.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työvoimaviranomaisten käsityksiä osatyökykyisen työttömän asiakkaan kuntoutumisvalmiuksista ennen Kelan ammatilliseen kuntoutukseen ohjaamista. Tavoitteena oli myös lisätä työvoimaviranomaisten tietoa valmiustekijöistä. Lisäksi saatua tietoa on tarkoitus käyttää valmiuksien tunnistamiseen tarkoitetun työvälineen kehittämisessä. Tutkimusmenetelmänä oli määrällinen tutkimus. Aineistonkeruu toteutettiin verkkokyselynä. Kyselyyn vastasi 482 työvoimaviranomaista, joista 332 oli TE-asiantuntijoita ja 150 Työllisyyden kuntakokeilun omavalmentajaa. Aineisto analysoitiin käyttäen tilastollisia menetelmiä sekä laadullista sisällönanalyysiä.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työvoimaviranomaiset tunnistivat hyvin asiakkaan muutostarvetta, mutta vaihtelevasti asiakkaan tietoisuutta itsestä tai ympäristöstä. Asiakkaan kykyä toimia tai pystyvyyttä kuvaavia valmiuksia oli vaikeampaa tunnistaa. Ammatillisen kuntoutuksen tietämys tukee valmiuksien tunnistamista. Pidemmän työkokemuksen omaavat tunsivat paremmin ammatillista kuntoutusta. Kaikkien vastaajien tietämys ei kuitenkaan ollut riittävää. Tieto ammatillisesta kuntoutuksesta oli hajallaan ja hankalasti saatavilla.

Ammatillisen kuntoutuksen tietämyksen lisäämiseen ja kuntoutumisvalmiuksien tunnistamiseen voidaan vaikuttaa parhaiten moniammatillisella yhteistyöllä ja kehittämällä yhteisiä työvälineitä. Työvoimaviranomaisten toiveita Kelan kanssa tehtävästä yhteistyöstä niin asiakastyössä kuten koulutustarpeissa tulee aidosti kuulla, jotta osatyökykyiset työttömät saisivat jatkossa laadukasta palvelua.

Avainsanat (asiasanat) Kuntoutumisvalmius, osatyökykyinen työtön asiakas, työvoimaviranomainen, tunnistaminen, Kelan ammatillinen kuntoutus