Eurooppalaisten luomusertifikaattien erot ja vertailu
Penttilä, Antti (2025)
Penttilä, Antti
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052716610
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052716610
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tilaaja on Hämeen ammattikorkeakoulu. Tavoitteena on kerätä yhteen eurooppalaisten valtioiden luomusertifikaattien ja luomutukien tiedot. Näiden tietojen pohjalta on koostettu taulukoita tietojen havainnollistamiseksi. Opinnäytetyön tarkoituksena on kerätä tiedot yhteen, sillä eri maiden luomusertifikaateista tai luonnonmukaisen tuotannon tuista ei ole löydettävissä yhtenäistä tietoa yhdestä lähteestä. Opinnäytetyön tuottamaa tietoa voidaan käyttää opetusmateriaalina tai luonnonmukaisen tiedotuksen tukena.
Luomun historia alkaa jo 1800-luvulta, tässä opinnäytetyössä kuitenkin keskitytään nykyaikaan. Opinnäytetyö pyrkii avaamaan EU:n ajankohtaiset luomulait ja luomusäädökset. Lisäksi siihen on kerätty eurooppalaiset luomusertifikaatit, jotka ovat vaatimuksiltaan tiukemmat kuin EU:n omat asetukset. Opinnäytetyöhön on myös kerätty tietoa EU:n meneillään olevista luomuhankkeista kuten Green deal, CAP 2023-2027, Farm to fork ja Organic action plan jonka tavoitteena on lisätä luomutuotannon osuutta 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Kaikissa jäsenvaltioissa on käytössä EU:n oma luomusertifikaatti eli lehtimerkki, joka asettaa lakien ja säädösten kautta yhtenevät minivaatimukset tuotannolle. Alun perin EU:n luomulainsäädännön vaatimukset on johdettu Internal Federation of Organic Agricultural Movement -organisaation omista parametreistä. Jokainen valtio vastaa itse toiminnan järjestämisestä ja toimeenpanosta. Valtioiden tehtävänä on järjestää toimivaltainen viranomainen, valvonta viranomainen ja/tai tarkastuslaitokset ja raportointi EU:lle. Valtiot voivat näiden vaatimuksien puitteissa järjestää toimintansa, miten haluavat. Tämä näkyy käytännössä esimerkiksi luomutukien maakohtaisissa eroavaisuuksissa ja yksityisten sertifikaattien ylimääräisissä vaatimuksissa tuotannolle. Yksityiset sertifikaatit ovat joissain tapauksissa vanhempia kuin EU:n oma luomulainsäädäntö, kuten suomalainen Leppäkerttumerkki. Tämän lisäksi maiden erityispiirteet kuten maantiede ja kuluttajakäyttäytyminen ovat vaikuttaneet yksityisten sertifikaattien syntyyn ja kriteereihin. Opinnäytetyön tietopohjana on käytetty lähinnä eri maiden ministeriöiden ja yksityisten luomusertifikaattien raportteja ja julkaisuja. Keräämääni tietoa voidaan tulevaisuudessa hyödyntää suomenkielisille jatkotutkimuksille, sillä monet opinnäytetyön sisältämät tiedot ovat käännetty alkuperäisestä kielestä.
Luomun historia alkaa jo 1800-luvulta, tässä opinnäytetyössä kuitenkin keskitytään nykyaikaan. Opinnäytetyö pyrkii avaamaan EU:n ajankohtaiset luomulait ja luomusäädökset. Lisäksi siihen on kerätty eurooppalaiset luomusertifikaatit, jotka ovat vaatimuksiltaan tiukemmat kuin EU:n omat asetukset. Opinnäytetyöhön on myös kerätty tietoa EU:n meneillään olevista luomuhankkeista kuten Green deal, CAP 2023-2027, Farm to fork ja Organic action plan jonka tavoitteena on lisätä luomutuotannon osuutta 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Kaikissa jäsenvaltioissa on käytössä EU:n oma luomusertifikaatti eli lehtimerkki, joka asettaa lakien ja säädösten kautta yhtenevät minivaatimukset tuotannolle. Alun perin EU:n luomulainsäädännön vaatimukset on johdettu Internal Federation of Organic Agricultural Movement -organisaation omista parametreistä. Jokainen valtio vastaa itse toiminnan järjestämisestä ja toimeenpanosta. Valtioiden tehtävänä on järjestää toimivaltainen viranomainen, valvonta viranomainen ja/tai tarkastuslaitokset ja raportointi EU:lle. Valtiot voivat näiden vaatimuksien puitteissa järjestää toimintansa, miten haluavat. Tämä näkyy käytännössä esimerkiksi luomutukien maakohtaisissa eroavaisuuksissa ja yksityisten sertifikaattien ylimääräisissä vaatimuksissa tuotannolle. Yksityiset sertifikaatit ovat joissain tapauksissa vanhempia kuin EU:n oma luomulainsäädäntö, kuten suomalainen Leppäkerttumerkki. Tämän lisäksi maiden erityispiirteet kuten maantiede ja kuluttajakäyttäytyminen ovat vaikuttaneet yksityisten sertifikaattien syntyyn ja kriteereihin. Opinnäytetyön tietopohjana on käytetty lähinnä eri maiden ministeriöiden ja yksityisten luomusertifikaattien raportteja ja julkaisuja. Keräämääni tietoa voidaan tulevaisuudessa hyödyntää suomenkielisille jatkotutkimuksille, sillä monet opinnäytetyön sisältämät tiedot ovat käännetty alkuperäisestä kielestä.