Sata päivää pääministerinä : feminismin ja semiotiikan näkökulmia Helsingin Sanomien kuvajournalistisiin valintoihin

Abstract

Opinnäytetyö selvitti ja arvioi Helsingin Sanomien kuvatoimituksen kuvajournalistisia valintoja kahden uuden pääministerin − Antti Rinteen ja Sanna Marinin − virkaanastumisten jälkeen. Tarkasteltava ajanjakso oli kummankin pääministerin osalta sata päivää.

Helsingin Sanomat on aiemmin julkaissut huolensa siitä, etteivät sen kirjoitetuissa jutuissa toteudu tasa-arvoliikkeen 40–60 prosentin sukupuolijakauman mukaiset odotukset: naisten ääni kuuluu huomattavasti miehiä vähemmän. Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin, päteekö sama epätasa-arvo julkaistuihin valokuviin tarkasteltaessa kahta samassa tehtävässä toimivaa, mutta eri sukupuolta edustavaa henkilöä. Tarkastelun kohteiksi valittiin pääministerit, koska haluttiin ymmärtää, vaikuttivatko kuvajournalistiset valinnat siihen julkisuuskuvaan, joka Sanna Marinista tuoreena pääministerinä muodostui opinnäytetyötä aloitettaessa.

Tarkastelu vietiin kuitenkin syvemmälle: voitiinko valokuvista tehdä muita yhteiskunnallisesti merkittäviä huomioita, joista Helsingin Sanomien kuvajournalistisia valintoja tekevien tulisi olla tietoisia tulevaisuudessa? Asiaa selvitettiin tekemällä semioottinen kuva-analyysi määrätylle kuvajoukolle Roland Barthesin semioottisen valokuvateorian pohjalta.

Opinnäytetyö toteutettiin listaamalla ensimmäisessä vaiheessa kaikki tunnistetut kutakin pääministeriä esittäneet Helsingin Sanomissa julkaistut journalistiset valokuvat tutkimusajanjaksojen aikana. Valokuvien määrät laskettiin ja satunnaisotannalla valikoituneista valokuvista arvioitiin laadullisia elementtejä, joiden pohjalta voitiin arvioida tasa-arvoliikkeen tavoitteiden toteutumista.

Toisessa vaiheessa kuva-aineistosta arvioitiin laadullisia ominaisuuksia, jotka pisteytettiin. Kummastakin pääministeristä analysoitiin viisi eniten pisteitä saanutta valokuvaa. Valokuvat arvioitiin Barthesin semioottisen valokuvateorian mukaisesti kolmella merkitystasolla. Lisäksi pohdittiin valokuvaajan tekemien valintojen vaikutusta valokuvien välittämään viestiin.

Helsingin Sanomat onnistui tässä tutkimuksessa tarkasteltujen ajankohtien aikana julkaistujen − eri sukupuolta olevia pääministereitä esittäneiden − valokuvien osalta ylittämään tasa-arvoliikkeen 40–60 prosentin sukupuolijakauman mukaisen odotukset. Valokuvissa ei tehdyn pisteytyksen tai laadullisten arviointien mukaan ollut viitteitä sukupuolen vaikutuksesta valittuihin kuvakulmiin, rajauksiin, valaistukseen, kuvatyyliin, taustaan tai mallin ilmeeseen.

Tehtyjen kuva-analyysien avulla tunnistettiin, että kuvajournalistisilla valinnoilla voidaan muokata ja vahvistaa valokuvan merkityksiä ja kuvan katsojan maailmankuvaa.

Opinnäytetyön tutkimuksen pohjalta suositellaan, että Helsingin Sanomat tarkastelee tulevaisuudessa säännöllisesti julkaistujen valokuviensa tarjoamia merkityksiä yhteiskunnallisesti merkittävien vaikutteiden valossa. Tällainen itseohjautuva kuvajournalismin laadunvalvonta suojaa Barthesin semioottisen valokuvateorian mukaisia merkityksiä vääristymiltä, liukumiselta alkuperäisestä kontekstistaan, sekä estää niitä rapauttamasta laajempaa yhteiskunnallista viestintää.