Kosteudenhallinnan kustannustehokkuus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kosteudenhallinnan kustannustehokkuutta rakennusalalla, erityisesti Pohjola Rakennus Oy Suomen näkökulmasta. Rakennustyömailla kosteudenhallinta on keskeinen osa laadunvarmistusta, ja betonin kuivumisen seuranta vaikuttaa merkittävästi aikatauluihin ja rakennuskustannuksiin. Tutkimuksessa vertailtiin perinteistä porareikämittausta sekä valettavia antureita, jotka mahdollistavat jatkuvan kosteusseurannan rakenteiden sisällä. Työn tavoitteena oli analysoida, kumpi menetelmä on kustannustehokkaampi ja miten eri vaihtoehdot vaikuttavat työmaan aikatauluihin ja resurssien käyttöön. Lisäksi tarkasteltiin menetelmien tarkkuutta, käytännöllisyyttä ja soveltuvuutta osana rakennushankkeiden kosteudenhallintaa. Tutkimus perustuu kirjallisuuskatsaukseen, alan säädöksiin ja ohjekortteihin sekä käytännön kustannusvertailuun, jossa tarkastellaan kolmea eri vaihtoehtoa: porareikämittaus, Vigilan Oy:n ja Wiiste Oy:n valuun asennettavat anturit. Kustannusanalyysin tulokset osoittivat, että porareikämittaus on tällä hetkellä kustannustehokkain vaihtoehto yksittäisissä kohteissa. Se on rakennusalalla vakiintunut menetelmä, jonka käyttö on selkeästi ohjeistettu alan standardeissa. Porareikämittauksen suurimpia haasteita ovat sen rakenteita rikkova luonne sekä aikatauluviiveet, jotka voivat syntyä uusintamittauksista. Valettavat anturit tarjoavat jatkuvaa kosteusseurantaa ilman rakenteisiin kajoamista, mikä voi helpottaa rakennusprosessin aikataulutusta ja vähentää mittausvirheistä johtuvia viiveitä. Ne vaativat kuitenkin alkuinvestoinnin sekä mahdollisia ylläpitokustannuksia, kuten langattoman tiedonsiirron ja pilvipalvelun ylläpidon. Lisäksi tutkimus osoitti, että valettavien antureiden tarkkuus riippuu antureiden sijoittelusta ja kalibroinnista, minkä vuoksi ne eivät vielä täysin korvaa porareikämittausta päällystettävyysmittauksissa. Tutkimuksen johtopäätöksenä suositellaan, että porareikämittausta käytetään edelleen ensisijaisena menetelmänä betonirakenteiden kosteuden määrittämiseen ennen pinnoitusta. Kuitenkin valettavien antureiden käyttöä voitaisiin harkita erityisesti pitkäaikaisessa kosteudenhallinnassa, jossa ne voivat tuoda lisäarvoa esimerkiksi rakenteiden kosteuden seurantaan rakennuksen koko elinkaaren ajan. Jatkossa olisi hyödyllistä tutkia tarkemmin, miten valettavat anturit vaikuttavat rakennushankkeiden kokonaiskustannuksiin pidemmällä aikavälillä sekä millaisia säästöjä ne voivat tuoda aikataulutuksen ja riskienhallinnan näkökulmasta.