Tunne ja samaistuminen osana dokumenttielokuvan katsojakokemusta : case: lyhytdokumenttielokuva Kipupiste

Abstract

Lyhytdokumenttielokuva Kipupiste on taiteellisena opinnäyteprojektinani toteu tettu elokuva. Se käsittelee väkivaltaistunutta homofobiaa Patrick Tiaisen tapauksen kautta. Tavoitteeni on tutkia tunnereaktion ja samaistumisen muodostumista katsojassa ja selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat samaistumisen syntymiseen.

Katsojatutkimuksen aineistona käytän Kipupiste-dokumenttielokuvaa sekä puolistrukturoituja haastattelukaavakkeita. Vastauksia peilaan laajaan teoriapohjaan, joka käsittelee tunteita ja samaistumista.

Keskeistä opinnäytetyöni tulkinnassa on paradoksaalinen ajattelu. Tutkimuskysymykseni sekä teoreettinen osuuteni kiertyvät tunteiden paradoksin ympärille eri näkökulmista. Samaistuminen, dramaturginen tunnemanipulaatio sekä tunnereaktio katsojassa ovat tutkimukseni pääkohteita. On erityisen kiinnostavaa, että pelkoreaktio on usein ulkoapäin opittua ja samaistuminen voi olla myös välillistä.

Johtopäätöksissäni totean, että empatia ja epävarmuus kulkevat käsi kädessä. Kipupiste-dokumenttielokuvan aiheen marginaalisuus jakaa samaistumisen kokemusta, mutta elokuvassa käsitelty vihapuhe on helposti tunnistettavissa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa muissa konteksteissa.

The short documentary Shattered is an artistic thesis project that addresses violent homophobia through the case of Patrick Tiainen. My aim is to examine how emotional reactions and identification are formed in viewers, and to explore the factors that influence the emergence of identification.

The material for my audience research consists of the documentary Shattered and semi-structured interview questionnaires. I analyze the responses against an extensive theoretical framework on emotions and identification.

At the core of my thesis is paradoxical thinking. My research questions and theoretical discussion revolve around the paradox of emotions from various perspectives. The main focuses of my study are identification, dramaturgical emotional manipulation, and the viewer's emotional response. It is particularly interesting that fear reactions are often learned externally, and identification can also be indirect.

As a conclusion, I find that empathy and uncertainty go hand in hand. The marginal nature of the topic in Shattered divides the experience of identification, yet the hate speech addressed in the film is easily recognizable from social media in other contexts as well.