Siivottomien asuntojen valvonta terveydensuojelun näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kunnallisen terveydensuojeluviranomaisen käytännöt siivottomien asuntojen valvonnassa, ja Valviran (2011) Ohje asuntojen siivottomuustapauksissa toimivuutta ja päivitystarpeita sekä kartoittaa terveydensuojeluviranomaisen omia toimintamalleja. Opinnäytetyön teoriaosassa tehtiin laajemman näkemyksen muodostamiseksi katsaus terveydensuojeluviranomaisten lainsäädäntöön ja ohjeisiin Ruotsin, Yhdistyneen kuningaskunnan Englannin ja Kanadan Montréalin alueen osalta.

Tutkimuskysymyksiin kerättiin vastauksia 61 ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköltä kyselylomakkeella, joka laadittiin Webropol-ohjelmalla ja lähetettiin Valviran kautta sähköpostitse. Vastausaineisto analysoitiin kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Joitakin kysymyksiä toistettiin aiemmista kyselyaineistoista vuosilta 2010 ja 2016, ja vastauksia verrattiin keskenään. Lisäksi arvioitiin em. maiden ohjeiden soveltuvuutta terveydensuojeluviranomaisen käyttöön Suomessa.

Kyselyaineiston mukaan viimeisen viidentoista vuoden aikana siivottomista asunnoista tehdyt yhteydenotot ja käsitellyt tapaukset ovat lisääntyneet, ja käsittelyajat ovat pidentyneet. Nykyisin asunnon siivottomuuden yleisimpinä taustatekijöitä ovat mielenterveysongelmat ja päihteiden ongelmakäyttö. Valvontayksiköiden välillä on eroja siivottomien asuntojen käsittelyssä ja henkilöresursseissa. Terveyshaitan arvioinnissa on haasteena mm. epäselvä arviointikriteeristö. Valvontayksiköt ovat tiedostaneet moniammatillisen yhteistyön tarpeellisuuden siivottomuustapausten ratkaisussa.

Siivottomien asuntojen käsittelyn yhtenäistämiseksi ja tehostamiseksi terveydensuojelulainsäädännössä tulisi paremmin huomioida siivottomuustapauksia koskeva käsittelyprosessi ja eri viranomaisten saumattoman yhteistyön toimivuus. Valviran (2011) ohje on hyödyllinen, mutta se vaatii päivitystä vastaamaan paremmin nykyiseen toimintaympäristöön. Terveyshaitan arviointikriteerejä tulisi selkeyttää ja toimenpiderajoja tulisi asettaa. Terveydensuojelu- ja yhteistyöviranomaiset tarvitsevat yhteisen menettelytapaohjeen viranomaisten roolien ja vastuiden selkeyttämiseksi. Tiiviimpi yhteistyö viranomaisten välillä tehostaisi siivottomuustapausten käsittelyä ja edistäisi terveydensuojelua.