Vågar vi prata om det? : Beredskap inom småbarnspedagogiken att ta familjevåld till tals med barn i förebyggande syfte

Abstract

Syftet med denna studie var att undersöka i vilken utsträckning familjevåld tas till tals med barn inom småbarnspedagogiken, hur det förebyggande arbetet ser ut samt vad personalen anser om möjligheter till utveckling inom detta område. Frågeställningarna var: I vilken utsträckning tas ämnet familjevåld upp i arbetet med barnen (3–5 åringar) inom småbarnspedagogiken i våra österbottniska kommuner? Vilka behov, möjligheter och eventuella hinder finns för att kunna ta våldsproblematik i hemmet till tals med barnen? Finns det inom småbarnspedagogiken lämpliga verktyg och material för att belysa detta ämne på en nivå som är anpassad för barn?

I den teoretiska delen synliggörs omfattningen av familjevåld och dess skador, problemet med tystnadskulturen samt våldsutsatta barns egna upplevelser angående professionellas bemötande. Vidare granskas också samhällets ansvar och småbarnspedagogikens betydelse för det förebyggande arbetet.

Kartläggningen gjordes genom en webbenkät och 16 professionella från 15 olika daghem i Österbotten deltog i undersökningen. Resultaten visar att familjevåld sällan tas upp som ämne i arbetet med barn inom småbarnspedagogiken. Attityderna hos personalen är delade när det gäller relevansen att behandla familjevåld som tema med barn i åldern 3–5 år.

Okunskap och brist på lämpliga material samt barns bristande förståelse anges som vanliga hinder, men också rädsla för att skapa oro hos barnen. Resultatet visar att utbudet av material borde ökas men också kunskap om de material som finns. Genom att förbättra personalens medvetenhet och tillgång till material kan samtal om familjevåld och barnens rättigheter bli en mer naturlig del av det pedagogiska arbetet med barn. Andra viktiga faktorer för att stärka det förebyggande arbetet mot familjevåld är enligt respondenterna ökat föräldrastöd, trygg relation till barnet, öppen kommunikation, tidigt ingripande och mera sektorsövergripande arbete.

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, missä määrin perheväkivallasta keskustellaan varhaiskasvatuksessa lasten kanssa, millaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä on käytössä ja mitä henkilökunta ajattelee kehitysmahdollisuuksista tässä suhteessa. Tutkimuskysymykset olivat: Missä määrin perheväkivaltaa käsitellään varhaiskasvatuksessa 3–5-vuotiaiden lasten kanssa Pohjanmaan kunnissa? Mitä tarpeita, mahdollisuuksia tai esteitä on perheväkivaltaan liittyvien asioiden keskustelemisessa lasten kanssa? Onko varhaiskasvatuksessa käytössä sopivia välineitä ja materiaaleja, joiden avulla tätä aihetta voidaan käsitellä lasten kanssa sopivalla tavalla?

Teoreettisessa osassa tarkastellaan perheväkivallan esiintyvyyttä ja sen seurauksia, vaiettavuuden ongelmaa sekä väkivaltaa kokeneiden lasten omia kokemuksia ammattilaisten kohtaamisesta. Lisäksi analysoidaan yhteiskunnan vastuuta ja varhaiskasvatuksen merkitystä ennaltaehkäisevässä työssä.

Kartoitus toteutettiin verkkokyselynä, ja tutkimukseen osallistui 16 ammattilaista 15 eri päiväkodista Pohjanmaalta. Tulokset osoittavat, että perheväkivaltaa käsitellään harvoin varhaiskasvatuksessa lasten kanssa. Henkilökunnan suhtautuminen perheväkivallan käsittelyyn 3–5-vuotiaiden lasten kanssa on jakautunutta.

Yleisimmiksi esteiksi mainittiin pätevyyden puute, sopivien materiaalien puute sekä lasten rajallinen ymmärrys ja myös pelko siitä, että aihe aiheuttaa lapsille stressiä. Tulokset osoittavat, että materiaalien valikoima tulisi laajentaa sekä lisätä tietoa jo olemassa olevista materiaaleista. Lisäämällä henkilökunnan tietoisuutta ja parantamalla materiaalien saatavuutta keskustelut, jotka koskevat perheväkivaltaa ja lasten oikeuksia, voisivat tulla luontevammaksi osaksi varhaiskasvatuksessa. Muita tärkeitä tekijöitä perheväkivallan ennaltaehkäisevän työn vahvistamisessa ovat vastaajien mukaan vanhempien tukeminen, turvallinen suhde lapseen, avoin kommunikaatio, varhainen puuttuminen sekä tiiviimpi poikkisektorinen yhteistyö.

The purpose of this study was to examine how often family violence is discussed with children in early childhood education, how preventive work is conducted and what professionals think about opportunities for development in this area. The research questions were: To what extent is the topic of family violence addressed in work with children (ages 3–5) in early childhood education in Ostrobothnia? What needs, opportunities or barriers exist for discussing domestic violence with children? Are there appropriate tools and materials in early childhood education to highlight this topic for children?

The theoretical framework in this thesis highlights the prevalence of family violence and its harmful effects, the problem with a culture of silence, and also the experiences of children exposed to violence regarding how professionals have treated them. Furthermore, the study examines society’s responsibility and the role of early childhood education in preventive work.

The study was conducted through a web survey, where 16 professionals from 15 different kindergartens in Ostrobothnia participated. The results show that family violence is rarely addressed as a topic in work with children in early childhood education. The professionals’ attitudes are divided regarding the relevance of discussing family violence as a theme with children aged 3–5 year. Lack of knowledge and lack of materials, children's limited understanding are cited as common obstacles, as well as fear of causing distress among children. The results indicate that the materials should be expanded along with awareness of the materials that already exist. By improving professionals’ awareness and access to materials, discussions about family violence and children's rights could become a more natural part of pedagogical work with children. Other important factors for strengthening preventive work against family violence according to the respondents are, increased parental support, safe relationships with children, open communication, early intervention and more interprofessional collaboration.