Varhaiskasvatuksen henkilöstön käsityksiä sosiaalisen kestävän kehityksen toteutumisesta ja edistämisestä varhaiskasvatuksen arjessa

Abstract

Sosiaalisen kestävän kehityksen ja muiden kestävän kehityksen ulottuvuuksien toteutumiseen tähtääminen on tärkeämpää kuin koskaan. Yhtäläisten elinolojen turvaaminen tuleville sukupolville ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen mahdollistavat vastuullisen ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden toteutumisen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa sosiaalisen kestävän kehityksen toteutumisesta ja sen tunnistamisesta varhaiskasvatuksessa, jotta lapsia voidaan tukea toimimaan vastuullisesti sekä sosiaalisesti että ympäristöllisesti. Tavoitteena oli tutkia ja selvittää varhaiskasvatuksen henkilöstön näkemyksiä sosiaalisen kestävän kehityksen näkyvyydestä, toteutumisesta ja edistämisestä varhaiskasvatuksen arjessa. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa varhaiskasvatuksen henkilöstön tietoisuutta ja ymmärrystä käsiteltävästä aiheesta. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena, ja sen tilaajana toimi Kanta-Hämeen alueella sijaitseva päiväkoti.

Tietoperustassa perehdyttiin sosiaaliseen kestävään kehitykseen ja aiheen kannalta keskeisiksi muodostuneisiin käsitteisiin. Lisäksi syvennyttiin kahteen aikaisempaan samasta aiheesta tehtyyn tutkimukseen ja niistä saatuihin tuloksiin. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena, jonka tutkimuskysymyksiksi muodostuivat seuraavat: Millä tavoilla sosiaalinen kestävä kehitys näyttäytyy ja toteutuu varhaiskasvatuksen arjessa käytännössä? sekä kuinka sosiaalista kestävää kehitystä edistetään varhaiskasvatuksessa? Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta, ja aineistonanalyysi toteutettiin laadullisena sisällönanalyysinä. Aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-kyselyllä varhaiskasvatuksen henkilöstöltä, ja siihen vastasi yhteensä kolme varhaiskasvattajaa.

Tutkimustulosten perusteella sosiaalinen kestävä kehitys näkyy varhaiskasvatuksen arjessa sosiaalisten taitojen vahvistamisena ja yhdenvertaisuuden takaamisena. Konkreettisina esimerkkeinä mainittiin kaveri- ja tunnetaitojen käsittely, kiusaamisen ennaltaehkäisy sekä yhteiset säännöt. Henkilöstöllä on merkittävä rooli aiheen toteutumisessa, ja aineistossa korostuivat muun muassa arviointiin ja aiheen tuntemukseen liittyvät asiat. Sosiaalisen kestävän kehityksen edistämisessä korostuivat yhteisöllisyyteen, osallisuuteen ja toimijuuteen liittyvät tekijät sekä henkilöstön rooli ja toiminnan kehittäminen. Vastaajat totesivat esimerkiksi turvallisen ilmapiirin, lapsen vaikuttamisen mahdollisuudet sekä aikuisen esimerkin tukevan sosiaalista kestävyyttä. Lisäksi mainittiin oman toiminnan reflektointi ja toiminnan toteuttamiseen liittyvät haasteet. Johtopäätöksinä voitiin todeta, että henkilöstöllä on suuri merkitys sekä aiheen toteutumisessa että edistämisessä. Sosiaalisen kestävyyden edistämistä pyritään kehittämään erityisesti lisäämällä yhteisöllisyyttä ja lasten osallisuutta. Toteuttamisessa koetaan jonkin verran haasteita liittyen esimerkiksi konkreettisten esimerkkien uupumiseen tai liian kiireiseen arkeen. Sosiaalisen kestävyyden tunnistettiin näkyvän erityisesti varhaiskasvatuksen arvoissa ja niiden toteutumisessa. Jatkossa aihetta voisi tutkia laajemmin selvittämällä eri varhaiskasvatusyksiköiden henkilöstön käsityksiä ja vertailla mahdollisia eroja kestävyyskasvatuksessa.