Metson soidinpaikkojen tunnistaminen paikkatietoanalyysin avulla

Abstract

Opinnäytetyössä selvitettiin, pystyykö metson soidinpaikkoja tunnistamaan paikkatietoanalyysin avulla. Paikkatietoanalyysin rakentamisen tarkoituksena oli helpottaa soidinpaikkojen paikantamista ja näin edesauttaa niiden pysyvyyttä metsänhoidollisissa toimenpiteissä. Opinnäytetyössä tutkittiin jo tiedossa olevien soidinalueiden puusto- ja kasvupaikkatietoja, ja koottiin näistä pohja paikkatietoanalyysille, jonka avulla pystyttiin kartoittamaan mahdollisia soidinalueita. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Metsähallitus Metsätalous Oy.

Metsähallituksen jo tiedossa olevien, Pirkanmaalla sijaitsevien soidinalueiden päiväreviiri- ja soidinpaikkakohtaiset puusto- ja kasvupaikkatiedot poimittiin ja niistä suoritettiin tilastollinen analyysi. Tilastollisessa analyysissa tunnistettiin tyypillisimpien metsojen soidinmetsien piirteitä. Tilastollisen analyysin tuloksena saatiin raja-arvot metsolle tyypillisille päiväreviireille ja soidinpaikoille. Tilastollisen analyysin jälkeen raja-arvojen avulla etsittiin metsolle sopivia soidinmetsiä Pirkanmaan alueelta. Analyysin tuloksena löydetyistä soidinalueista kymmentä tarkasteltiin maastossa. Maastomittausten tuloksia verrattiin aineiston metsätietoon ja analyysin raja-arvoihin.

Paikkatietoanalyysin tuloksena Pirkanmaalta löydettiin 1132 metsolle soveltuvaa soidinaluetta. Soidinalueista 264 osui joko yksityiselle tai valtion luonnonsuojelualueelle ja lähes jokaiselle soidinalueelle oli ilmoitettu avohakkuuaikomus viimeisen 13 vuoden aikana. Analyysi suoritettiin myös Metsähallituksen tiedossa oleville soidinalueille, joista analyysi osoitti 76 % soveltuviksi soidinalueiksi. Maastovalidoinnin kohteina olleet soidinpaikat soveltuivat myös maastossa todettujen arvojensa perusteella metson soidinmetsäksi.

Koottua paikkatietoanalyysia ei voi yksinään käyttää soidinalueiden paikantamiseen, mutta jatkojalostuksella tuloksia pystyisi tarkentamaan. Analyysi kuvaa sellaisia metsiä, joissa metso todennäköisimmin esiintyy, mutta sen avulla ei voi löytää soidinpaikkoja, jotka sijaitsevat tyypillisten soidinmetsien raja-arvojen ulkopuolella. Tämänhetkisenä versiona analyysia voi hyödyntää metson soitimille sopivien metsien kartoittamiseen ja näin ottaa ne huomioon metsänhoidollisia toimenpiteitä suunniteltaessa.

The purpose of this thesis was to determine whether capercaillie lek sites can be identified using geospatial analysis. The aim was to study the properties of existing lek sites and use them to build a basis for the geospatial analysis. This thesis was commissioned by Metsähallitus Metsätalous Oy.

Forest inventory data from known capercaillie daytime territories and lek sites was extracted and studied via statistical analysis. From the statistical results, threshold values were established for capercaillie day territories and lek sites. These thresholds were then used to search for potential lekking forests in the Pirkanmaa region. Ten lek areas identified in the analysis were selected for field verification.

The geospatial analysis discovered 1132 suitable lekking areas. When the original lek sites were subjected to the analysis, 76 % of them were classified as suitable lekking areas for capercaillies. The lekking areas chosen for field validation met the criteria for capercaillie display forests based on their measured attributes, when measured against forest inventory data and the analysis thresholds.

The analysis alone cannot pinpoint lek sites, but its outcomes can be refined with further study. In its current form, the analysis can be used to identify forests in which capercaillie is likely to occur, allowing the planning of forestry operations in these areas.