Matkaketjun esteettömyys Riihimäen rautatieaseman esimerkkikohteessa
Lämsä, Elina (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025053018438
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025053018438
Tiivistelmä
Tämä ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö tarkastelee esteetöntä matkaketjua Riihimäen rautatieaseman esimerkkikohteessa. Työ on alkanut In Shift to Rail for the Future Stations (In2Stempo) -nimisen EU-hankkeen aikana vuonna 2019, jonka aikana kerättyä kokemusasiantuntijatietoa ja sidosryhmätyöpajaa on hyödynnetty opinnäytetyön lähtöaineistona yhdessä kirjallisen tausta-aineistotarkastelun kanssa.
Opinnäytetyössä on hyödynnetty palvelumuotoilun menetelmiä ja osoittaa, miten esteettömyyttä voidaan tarkastella ja kehittää palvelumuotoilun keinoin. Opinnäytetyö tarjoaa mallin, jota voidaan soveltaa myös muissa liikenteen solmukohdissa.
Työssä on selvitetty esteettömyyden edistämisen vastuita, Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin, Väyläviraston, Fintraffic Oy:n, kuntien ja kaupunkien sekä VR:n osalta. Työn tuloksena ja johtopäätöksenä voidaan todeta, että esteettömyyden edistäminen vaatii monialaista yhteistyötä, selkeitä vastuita ja koordinointia, käyttäjälähtöistä suunnittelua sekä riittävää resursointia ja alan asiantuntijoiden lisäkoulutusta.
Voidaan todeta, että esteettömyyden edistämisen osalta yhteistyö on kehittynyt Suomessa opinnäytetyöprosessiin kuluneen viiden vuoden aikana. Riihimäen rautatieasema on saavutettavissa mutta matkaketjun esteettömyyden universaaleja haasteita ovat esteettömyystiedon, reittien ja matkustajainformaation puutteet sekä tiedon katkonaisuus eri toimijoiden välillä.
Esteettömyyden edistäminen on monen tahon vastuulla ja yhtenäistä koordinaatiota tarvitaan vielä. Yhteistyötä esteettömyyden edistämiseksi tehdään, mutta se kaipaa edelleen ohjaustoimia, selkeyttämistä ja lisäresursointia. Innovatiivisia ratkaisuja esteettömyyden edistämiseksi voidaan kehittää paikallisesti, mutta niiden toteutus vaatii rahoitusta usean eri toimijan välisen tahtotilan.
Työn johtopäätöksenä voidaan todeta, että esteettömyyden edistäminen vastaa kaikille sopivaa suunnittelua (Design for All -mallia) ja yksittäisen vastuutahon nimeäminen liikenteen solmukohtiin esteettömien matkaketjujen toteutumiseksi olisi tarpeen. Lisäksi työn aikana tunnistettiin, että esteettömyyskoulutusten lisääminen tai erilaisten esteettömyyssertifikaattien toteuttaminen alan asiantuntijoille olisi tärkeää, jotta saadaan varmistettua, että esteettömyys tulisi huomioiduksi eri suunnittelu- ja työvaiheiden osalta.
Opinnäytetyössä on hyödynnetty palvelumuotoilun menetelmiä ja osoittaa, miten esteettömyyttä voidaan tarkastella ja kehittää palvelumuotoilun keinoin. Opinnäytetyö tarjoaa mallin, jota voidaan soveltaa myös muissa liikenteen solmukohdissa.
Työssä on selvitetty esteettömyyden edistämisen vastuita, Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin, Väyläviraston, Fintraffic Oy:n, kuntien ja kaupunkien sekä VR:n osalta. Työn tuloksena ja johtopäätöksenä voidaan todeta, että esteettömyyden edistäminen vaatii monialaista yhteistyötä, selkeitä vastuita ja koordinointia, käyttäjälähtöistä suunnittelua sekä riittävää resursointia ja alan asiantuntijoiden lisäkoulutusta.
Voidaan todeta, että esteettömyyden edistämisen osalta yhteistyö on kehittynyt Suomessa opinnäytetyöprosessiin kuluneen viiden vuoden aikana. Riihimäen rautatieasema on saavutettavissa mutta matkaketjun esteettömyyden universaaleja haasteita ovat esteettömyystiedon, reittien ja matkustajainformaation puutteet sekä tiedon katkonaisuus eri toimijoiden välillä.
Esteettömyyden edistäminen on monen tahon vastuulla ja yhtenäistä koordinaatiota tarvitaan vielä. Yhteistyötä esteettömyyden edistämiseksi tehdään, mutta se kaipaa edelleen ohjaustoimia, selkeyttämistä ja lisäresursointia. Innovatiivisia ratkaisuja esteettömyyden edistämiseksi voidaan kehittää paikallisesti, mutta niiden toteutus vaatii rahoitusta usean eri toimijan välisen tahtotilan.
Työn johtopäätöksenä voidaan todeta, että esteettömyyden edistäminen vastaa kaikille sopivaa suunnittelua (Design for All -mallia) ja yksittäisen vastuutahon nimeäminen liikenteen solmukohtiin esteettömien matkaketjujen toteutumiseksi olisi tarpeen. Lisäksi työn aikana tunnistettiin, että esteettömyyskoulutusten lisääminen tai erilaisten esteettömyyssertifikaattien toteuttaminen alan asiantuntijoille olisi tärkeää, jotta saadaan varmistettua, että esteettömyys tulisi huomioiduksi eri suunnittelu- ja työvaiheiden osalta.